Slider

Latest from the blog

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Sandaaleita ostamassa Lidlissä



Keväällä Lidlissä myytiin 15 euron lenkkareita Lidlin väreissä. Nämä lenkkarit myytiin hetkessä loppuun. Mekin jäimme ilman lenkkareita, kun menimme kauppaan vasta 15 minuuttia kaupan aukeamisen jälkeen. Olisin ostanut kengät pojalleni, joka on kiinnostunut kengistä. Hän piirtää tennareita, lenkkareita ja koriskenkiä. Poika valitsee tarkkaan kenkänsä. Poikaa ei harmittanut kovin paljon, vaikka hän jäikin ilman Lidlin lenkkareita. Enemmän häntä harmitti, kun ei saanut keväällä Niken tennareita erikoisvärissä. Emme siis todellakaan ostaneet Lidlin lenkkareita Tori.fi:stä, jonne lenkkareita tuli lähes samantien myyntiin trokarien toimesta satojen eurojen hintaan.




Lenkkarit Lidlin väreissä ovat saaneet alkunsa saksalaisesta aprillipilasta vuonna 2019. Lenkkareita tuli ensin myyntiin pieni erä Saksassa, jossa niistä tuli hitti. Keväällä korona-aikaan oli Suomen vuoro. Lenkkareita jonotettiin kauppojen ulkopuolella ennen niiden avautumista. Lenkkarit myytiin hetkessä loppuun ja niitä tavoitellessaan ihmiset unohtivat turvavälit. Eilen Lidlissä myyntiin tullut fanimallisto on jatkoa lenkkareille. Ymmärsin Lidlin tiedotteesta, että erilaisia fanimallistoja julkaistaan pitkin vuotta. Ehkä tulossa on siis vielä jotain muutakin tänä vuonna?

Minä ostin eilen lapsille sandaalit ja sukat. Lapsilla on myös edellisen malliston sukkia sekä kahdella lapsella on keväällä ostetut Lidl t-paidat. Tälläkin kertaa myynnissä on sandaalien ja sukkien lisäksi t-paitoja. Niille meillä ei ollut tällä kertaa tarvetta. 




Hollolan Lidlin ulkopuolella oli eilen jonkin verran ihmisiä odottamassa kaupan aukeamista. Kaikki eivät tosin olleet sandaaleita ostamassa. Sandaaleja riitti kaikille ja turvaväleistä pystyi pitämään huolta. Iltapäivälehtien mukaan muuallakin Suomessa oli samanlainen tilanne. Ainoastaan Kempeleessä sandaalit myytiin lähes loppuun heti aamulla. Lapseni kävi muilla asioilla Lidlissä puolen päivän aikaan ja silloinkin oli kuulemma vielä koreissa hyvin jäljellä sandaaleja.

Meillä sukat ja sandaalit tulevat käyttöön. Itse ostan melko paljon vaatteita Lidlistä. Usein päälläni on jotain, mitä olen kyseisestä kaupasta ostanut. Lidlin vähän aikaa sitten lanseeraama Lidl plus-etukortti sovellus onkin nykyinen suosikkisovellukseni.

Ja ei  tämä ei ole kaupallinen yhteistyö vaikka siltä voi näyttää ja kuulostaa.






Löytyykö muita Lidlin sandaalien omistajia? 

Tai vaatteitaan Lidlistä ostavia?


keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Kesäpäivä Heinolassa lasten kanssa



Tein eilen päiväretken Heinolaan kolmen lapseni, ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Yhteensä meitä oli 2 aikuista ja 6 lasta. Sää oli suomalaisen epävakainen. Ilmassa leijui sateenuhka, ajoittain tihkutti vettä ja lämpötila ei noussut yli 20 asteen. Mukaan otettiin siis tuulitakit ja sateenvarjot. Lisäksi meillä oli frisbeegolf kiekkoja ja pari potkulautaa.

Olen asunut Heinolassa 8 vuotta. Muutin pois lukion jälkeen 90-luvun lopulla. Oli hauska viettää päivä turistina vanhassa kotikaupungissa, joka oli samaan aikaan tuttu ja muuttunut.




Heinolan lintutarha


Aloitimme päivän Heinolan lintutarhalta. Se on lintuhoitola, jossa on hoidettu loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja jo vuodesta 1963. Hoitoon tulee vuosittain noin 200-250 lintua, joista 30-40% voidaan palauttaa luontoon. Tarhalla on nähtävänä myös erilaisia papukaijoja, jotka ovat tulleet tarhalle pitovaikeuksien vuoksi. Papukaijat olivatkin suosikkejamme. Etenkin alla olevassa kuvassa näkyvä tanssiva Kaija.




Näyttelytilassa oli nähtävillä muun muassa täytettyjä lintuja sekä linnunmunia. Täytetyt linnut havainnollistavat lintujen kokoa paljon paremmin kuin kirjojen kuvat. Itse olen varsin surkea lintujen tunnistaja. Nähtävillä oli myös Heinolan kameraseuran näyttely.

Lintutarhan aukioloajat 

1.5.-31.7
Ma-pe 10-18
La-Su 10-16

1.8-30.4
Ma-To 7-16
Pe-Su 7-14


Instagram: Heinolan lintutarhan ystävät




Dorkin puisto


Lintutarhan jälkeen suuntasimme kävellen lähellä sijaitsevaan Dorkin puistoon, jossa on heinolalaisen ITE-taiteilija Vesa Väänäsen töitä. Ulkona sijaitsevalla näyttelyllä ei ole varsinaisia aukioloaikoja.


 Vesa Väänänen: 
Herrojen herkku kuningasten ruoka, ei syö siat ei koske koirat eli sanansyöjät 2013


Vesa Väänänen:
Satakielen isoäiti Mrs Dinosaurus täytti kaksisataa miljoonaa vuotta
2018

Lapset innostuivat myös Dorkin puiston vieressä olevista vanhoista rautatiekiskoista ja tavarajunista.




Harjupaviljonki


Sitten alkoikin jo nälkä kurnia, joten suuntasimme edelleen kävellen Harjupavinjongilla olevaan vohvelikahvilaan. Maisemat olivat kauniit harmaanakin päivänä ja 1900 rakennettu itämaisvaikutteinen jugend-paviljonki oli tunnelmallinen ja kaunis. Tarjolla on suolaisia ja makeita vohveleita. Vohveliravintola näyttää olevan suosittu, mutta hyvin mahduimme ruokailemaan sisälle.







Harjupaviljongilta on lyhyt matka vanhalle rautatiesillalle maisemia ihailemaan sekä testaamaan oman korkeanpaikankammonsa voimakkuutta. Sanoisinko, että pelotti enemmän kuin ennen. Tämän postauksenensimmäinen kuva on otettu rautatiesillalta.





Kippasuon Diskgolf park


Seuraavaksi jatkoimme matkaa autolla parin kilometrin päässä sijaitsevalle frisbeegolfradalle. Neljä vanhinta lasta kiersivät 9 väylää Kippasuon frisbeegolfradalla. Sillä aikaa pienemmät potkulautailivat frisbeegolfradan suurella asfaltoidulla parkkipaikalla. Muutama Pokemonkin napattiin Pokemon go:ssa.

Kippasuon frisbeegolf




Kylpylän uimaranta


Frisbeegolfradan jälkeen haimme lapsille jäätelöt ja ajoimme autot Kylpylän rannan parkkipaikalle. Aurinko pilkahteli pilvien välistä ja hyppytelineet kiinnostivat sen verran paljon, ettei lapsia haitannut uikkareiden ja pyyhkeiden puuttuminen. He uivat alushousuissa ja kuivattelivat auringossa ja tuulessa. Itse olen ollut yhden kesän uimavalvojana Kylpylän rannassa 90-luvun lopussa. Silloin siellä oli vielä vesiliukumäki. Nykyään uimarannalta löytyy hyppytelineet, lasten leikkialue, rantalentopallokenttä, pingispöytiä, nurmialueita auringonottoon, pukeutumistilat, suihku- ja wc-tilat. Paikalla on uimavalvoja klo 10-18.




Rantapuisto


Uinnin jälkeen jatkoimme kävellen Kylpylän rannasta Rantapuistoon. Puiston rakentaminen on aloitettu 1892 ja sitä rakennettiin vuosikymmenen ajan. Vuonna 1901 tulva vei puiston istutukset ja se istutettiin uudestaan 1903. Nykyisin puistossa kasvaa Suomen suurin puu: tsaarinpoppeli. Puun ympärysmitta on tyvestä 865 cm ja korkeus 34,5 m. Puistoa on pyritty saamaan 1900-luvun alun tyyliseksi.




Kuuden lapsen, joista tosin kaksi olivat yli 180 cm pitkiä, kädet ylttivät juuri ja juuri puun ympäri.



Rantapuisto on juuri nyt (6.-19.7.2020) myös Runopromenaadi. Puihin oli kiinnitetty runoja. Niitä luimmekin, kun palasimme autolle.




Skeittialue, Sinilähde


Paluumatkalka kotiin kävimme vielä lasten toiveesta Sinilähteen skeittialueella, jossa on asfaltoitu skeittialue ja ramppeja. Ihmettelimme myös puuta, joka oli täynnä ilmeisesti skeittailussa puhkikuluneita kenkiä.





Kiitos Heinola! 

Meillä oli mukava päivä lasten kanssa. 


Tämä oli tällainen äitien ja lasten halpamatka, jossa kaikki tekeminen oli ilmaista vain ruoka maksoi ja kävelyä tuli paljon.


.

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Ensimmäinen kesälomaviikko

Viikon asu


Mikki T-paita, H&M
Neuletakki, Lidl
Farkut, Levi's
Tennarit, Vans
Korvikset, Omstart
Kuva otettu: Bus Burger Lahti


Viikon matka: Päiväristeily Tallinnaan


Olin Tallink Silja Oy:n kutsumana 11-tunnin päiväristeilyllä Tallinnassa Victoria I:llä. Tallinnassa kävin Fotografiskassa ja Telliskiven alueella. Tallinnan matkasta on tulossa oma blogikirjoitus, mutta toistaiseksi olen ollut liian lomalla kirjoittaakseni matkasta.




Viikon kirja: 


Tiina Katriina Tikkanen, Toinen silmä kiinni

Nuoren perheen äidin toisesta silmästä lähtee näkö. Ambulanssissa matkalla sairaalaan hän alkaa muistaa unohdettuja asioita lapsuudestaan. Lyhyt ja koskettava kirja vaikeasta aiheesta eli seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tikkasen esikoisromaani pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa. Hieno avautuminen aiheesta.


Viikon kohokohta


Ennätyksellisen vähän ruuanlaittoa. Söin miehen ja äitini tekemiä ruokia sekä ravintolaruokaa.


Bus Burgerin Vegehampurilainen ja bataattiranskalaiset

Viikon laji: Frisbeegolf

Kävin kahden lapsen kanssa kokeilemassa ekaa kertaa frisbeegolfia. Kirjoitin blogiin käynnistämme Äänekosken frisbeegolfradalla.

Frisbeegolf - yllättävän hauskaa




Mikä ilahduttaa


Kohta 7-vuotta täyttävä kuopuksemme on ollut kotona viihtyvää sorttia. Hän ei ole halunnut mennä edes kavereille kylään. Kaverisynttäreillekkään hän ei oikein uskalla yksin mennä. Hän yllätti meidät kaikki lähtemällä viikko sitten sunnuntaina kahden sisaruksensa kanssa äitini luokse Keski-Suomeen. Menin vasta torstaina hakemaan lapsia kotiin. Eikä olisi kuulemma vielä tarvinut mennä! 




Ensimmäisen lomaviikko oli täynnä tekemistä. En juurikaan ehtinyt pysähtyä. Kerran vilkaisin avoimia työpaikkoja TE-toimiston sivuilta.


lauantai 4. heinäkuuta 2020

Frisbeegolf - yllättävän hauskaa ajanvietettä

Meillä on omassa pihassa frisbeegolfkori. Joskus olen siihen hoitolasten kanssa frisbeetä heitellyt muutaman metrin päästä. Sen enempää minulla ei ole frisbeegolfista kokemusta.




Lomaillessamme Äänekoskella Keski-Suomessa, noin 40 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen, esikoisemme houkutteli minutkin kokeilemaan frisbeegolfia. Minä, 14-vuotias esikoinen ja 10-vuotias tyttäreni lähdimme radalle kolmistaan. Koska pojan piti ehtiä vielä pelaamaan lentopalloa, niin kiersimme 9 väylää Äänekosken 18:sta väylästä.

Frisbeegolfissa on sama perusperiaate kuin golfissa eli tavoitteena on päästä radan loppuun mahdollisimman vähin heitoin. Pienimmän tuoksen saanut voittaa. Rata koostuu väylistä, joiden pelaaminen aloitetaan avauspaikalta eli tiiltä. Rata päättyy maalikoriin. Frisbeegolfradat ovat tyypillisesti 9- tai 18-väyläisiä. Radat ovat yleensä puustoisilla alueilla ja maasto on vaihtelevaa. Esteet ovat olennainen osa peliä. Pelaaminen on ilmaista lähes kaikilla radoilla.
Lähde: Wikipedia 




Poikani oli ladannut puhelimeensa frisbeegolf-sovelluksen. Sovellukseen saa helposti tallennettua tulokset. Sovelluksesta voi myös etsiä kenttiä.



Aika kului mukavasti fribeeta heitellen. Meillä meni noin tunti yhdeksän väylän kiertämiseen. Muutaman kerran etsimme hetken kiekkoa puiden ja aluskasvillisuuden seasta. Meillä oli kolmenlaisia kiekkoja käytössä. Pitkiin heittoihin tarkoitettuja drivereita, lyhyisiin heittoihin tarkoitettuja puttereita ja oli joukossa joku keskipitkänmatkan kiekkokin.






Luin Frisbeegolfradat-nettisivuilta, että frisbeegolf on kasvattanut suosiotaan kevään aikana. En ihmettele yhtään, että näin on käynyt. Ulkona omien frisbeekiekkojen heittäminen yhdessä kaverin kanssa hygieniasta ja turvaväleistä huolehtien on ollut suhteellisen turvallista korona-ajan tekemistä. Minä ja lapset kävimme Äänekosken frisbeegolf-radalla heinäkuisena perjantaina. Saimme heittää kiekkoja rauhassa. Radalla ei ollut juurikaan muita ihmisiä. Mielellään lähden uudestaankin kokeilemaan, vaikka kiekot eivät meinaa oikein totella minua.





Onko frisbeegolf sinulle tuttu laji?


Lisää tietoa: 

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Huikea kesäkuu 2020

Kesäkuu 2020


Kesäkuu oli ihana, aurinkoinen ja haikea. Kesäkuuhun mahtui niin paljon tapahtumia, että se tuntui jatkuvan ikuisesti. Toisaalta samaan aikaan kesäkuu myös hujahti ohi nopeasti.




Kesäkuussa

- Ostinme kaksi sup-lautaa
- Kävin monta kertaa suppaamassa
- Saunoimme ja uimme Herrasmannin leirintäalueella useamman kerran
- Nautin helteistä
- Lopetin työni perhepäivähoitajana
- Kävin päiväristeilyllä Tallinnassa Tallink Silja Oy:n kutsumana
- Kuuntelin (vain) 4 äänikirjaa

Kesäkuun kirjat




Maaret Kallio: Voimana toivo

Maaret Kallion kirja keskittyy toivoon, joka on merkittävä hyvän elämän tekijä. Kirja saa lukijan pohtimaan, mistä oma toivo syntyy ja keiden kanssa se kasvaa. Yleensä tämän tyyppiset kirjat jäävät minulta kesken, mutta tämän kuuntelin loppuun ilman, että se teki edes tiukkaa. Tykkäsin erityisesti siitä, että Maaret Kallio lukee kirjan itse.

Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen

Kirjallisuuden Nobelia jakava Ruotsin akatemia joutui kriisiin syksyllä 2017. Kohu alkoi #metoo-kampanjan aikana, kun 18 naista kertoi yhden akatemian jäsenen puolison harjoittaneen yli 20 vuotta seksuaalista häirintää. Ruotsalainen toimittaja Matilda Gustavsson oli Dagens Nyheterissä julkaistun lehtijutun takana. Gustavssonin kirja Yhdeksästoista jäsen - Ruotsin Akatemian romahdus paljastaa tapahtumat ja taustat lehtijutun tekemisestä. Kiinnostavaa ja järkyttävää kuunneltavaa, mutta hyvä että asiasta puhutaan.

Leila Tuure: Väistyvän veden kaupunki

Mikä olisikaan parempaa kuunneltavaa kesällä kun romanttinen historiallinen romaani? Tänä kesänä ilmestyy ääni- ja e-kirjana Leila Tuuren Kauppamies-sarja. Ensimmäinen osa, Väistyvän veden kaupunki on jo ilmestynyt äänikirjana. Neliosaisessa sarjassa seurataan porilaisen Weberin kauppiassuvun vaiheita 1700–1800-lukujen Suomessa. Lisäksi sarjaan kuuluu itsenäinen jatko-osa nimeltään Hatuntekijä. Väistyvän veden kaupunki aloittaa Tuuren historiallisen kirjasarjan. Kokematon korvessa kasvanut Johanna joutuu piiaksi rikkaan porvarin, Joachim Weberin taloon Poriin. Johanna tulee isännälle raskaaksi ja joutuu palaamaan kotiinsa. Johanna naitetaan nopeasti leskelle, jolla on ennestään neljä lasta ja siitä alkaa Johannan raskas ja loputon työsarka. Yllättäen Joachim Weber tuleekin noutamaan ainoaa poikaansa. 
(Äänikirja saatu)

Kevin Kwan: Ökyrikkaat aasialaiset

Kevin Kwanin kirjoja on kehuttu paljon ja niistä on käsittääkseni tehty elokuvakin. Kehut eivät ole turhia. Viihdyin mainioisti tämän kevyen ja överin hömpän parissa. Kirja kertoo ökyrikkaista aasialaisista, jotka enemmänkin huvittivat, kun aiheuttivat kateutta yksityisine lentokoneineen ja huonosta palvelusta ärsyyntyneinä ostamine hotelleineen. Kirja aloittaa trilogian, joka sopinee kevyeksi lomakuunneltavaksi. 


Kesäkuun luetuimman blogikirjoitukset



Kirjoitukseni perhepäivähoitajana lopettamisesta. Kerron myös siitä, miksi aikoinaan aloitin perhepäivähoitajana.



Kävin jo maaliskuussa aurinkoisessa ja talvisessa Jyväskylässä bloggaajamatkalla. Ennen kuin ehdin kirjoittaa Jyväskylästä ja sen kiinnostavista kohteista iski korona. Siksi vasta kesäkuussa julkaisin postauksen. Edelleen suosittelen postauksen kohteita! Toimivat kesälläkin ja ovat taas auki!



Minä olen superinnoissani meidän uusista sup-laudoista. Useampana kesänä olen kokeillut suppausta ja nyt ostimme omat laudat. 



Viikkoraportti, jossa sarjasuosituksen lisäksi mm. viikon asu, viikon peli  ja viikon ostos. 



Tämä erikoinen kevät sai ihmiset innostumaan puutarhanhoidosta. Minullakaan ei ole koskaan ollut niin paljon kesäkukkia kuin tänä kesänä. Voitin Instagram-arvonnassa lahjakortin Kaijansinkon puutarhalle. Onneksi! Oli niin upea paikka. Ensi vuonna aion ehdottomasti suunnata kesäkukkaostoksille suoraan puutarhalle.


Hei hei kesäkuu! 

Tervetuloa heinäkuu! 


Mitä sinulla jäi mieleen kesäkuusta?

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Viimeinen työviikko - odotukset ja todellisuus

Olin ajatellut, että viimeisellä työviikolla järjestelemme yhdessä lasten kanssa leluja. Visiossani olisimme heittäneet rikkinäiset lelut roskiin ja laittaneet turhia leluja kiertoon. Ajattelin, että lapset olisivat mielellään pesseet leluja. Päiväuniaikaan olisin ehtinyt pesemään vaikka yhden ikkunan. Arvatkaa miten kävi?




Sää oli helteinen koko viikon. Kävin hoitolasten kanssa maauimalassa ja pihassa oli kahluuallas. Kävimme retkellä kauempana olevassa puistossa ja lähipuistossa tapaamassa aiemmin lopettanutta hoitolasta. Iltaisin kävin suppaamassa. Koko perheen kanssa uimme ja saunoimme Herrasmannin leirintäalueella. Näiden lisäksi oli vielä treenikuljetuksia iltaisin. Entä se siivous?




Ehkä arvaatkin, että skippasimme siivouksen ja lähinnä vain sotkimme ja annoinne pyykkivuoren kasvaa. Töiden suhteen en himmaillut, vaan jatkoin loppuun asti aivan, kun työt perhepäivähoitajana eivät loppuisikaan.

Viimeisenä työpäivänä minulla oli pieni aarteenetsintä hoitolapsille. Hoitolasten vanhemmat vuorostaan yllättivät minut kesken työpäivän musiikkiesityksellä. Takapihallamme soitettiin Apulannan Valo pimeyksien reunoilla viululla.

Hieman oli tyhjä olo, kun vanhemmat hakivat lapsensa hoidosta viimeisen kerran. En tiedä, mitä olisin osannut tehdä ellei minulla olisi ollut kampaajaa varattuna heti työpäivän jälkeen. Sen verran olin ilmeisesti tunnekuohun vallassa, että en meinannut löytää näkyvällä paikalla Lahden keskustassa olevaa kampaamoa.

Viikonloppu meni tytön futisturnauksessa, supatessa ja Herrasmannin leirintäalueella saunoessa ja uidessa. Sunnuntaina talo hiljeni, kun kolme lastamme lähtivät äitini kyydissä Keski-Suomeen. Kotiin jäi minun ja mieheni lisäksi 12-vuotias, joka ei halunnut jättää treenejään väliin.




Mukavaa kesäkuun viimeistä päivää! 

Minä vielä tasailen pulssia ja opettelen lomalla olemista. 

Miten siellä ruudun toisella puolella menee?

Instagram