Slider

Latest from the blog

keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Lahti vaikuttaja - tapahtuma

 

Tyynysotaa Mansikkatilanmailla blogin Tainan ja Koivikon katveessa blogin Jennin kanssa. Kuva: Lahen kirjasitomo


Muutama viikko sitten osallistuin Vaikuttaja tapahtumaan Lahdessa. Siis L A H D E S S A ! Helsingissä kaikenlaisia tapahtumia tuntuu olevan päivittäin tai ainakin viikoittain. Kerrankin tapahtui Lahdessa! Kaunismäessä Virpi sekä Tiina Murro olivat saaneet idean järjestää jotain kivaa päijät-hämäläisille vaikuttajille. Idea ei jäänyt pelkäksi puheeksi, vaan he myös järjestivät vaikuttaja tapahtuman Liike- ja yrityskeskus Korilla. Kori on vuonna 1945 rakennettu bussitehdas, jossa nykyään toimii eri alojen yrittäjiä ja se on rouhean kaunis paikka juhlien järjestämiseen. 


Yhteiskuvassa Kaunismäessä Virpin kanssa


Alkusanojen jälkeen suuntasimme Tainan ja Jennin kanssa alakertaan, jossa sijaitsee vasta avattu Via Cafe & Wine. Pääsimme maistelemaan hollolalaisia Pikku Tiikerin kakkupuodin herkullisia kakkuja ja Ainoa Wineryn viinejä. Kakut olivat kauniita ja hyvänmakuisia. Jos asut Päijät-Hämeessä ja sinulla on tarvetta kauniille ja hyvänmakuiselle kakulle, niin koodilla VAIKUTTAJA15 saat 15% alennuksen 30.11 mennessä tehtyihin tilauksiin. Tilaus tulee noutaa vuoden loppuun mennessä.










Kukat tapahtumaan olivat Korilla toimivasta Kukkakauppa Villiviinistä. Me pääsimme kokeilemaan kukkien sidontaa kuivakukilla kukkakaupan omistavan Eijan opastuksella. Minulla ei ollut etukäteen minkäänlaista käsitystä, miten kukat kimpuksi sidotaan, mutta Eija opetti kukkien sidontaa kädestä pitäen. Aloin jo miettiä jonkinlaiselle kukkiensidontakurssille osallistumista.





Meillä oli mahdollisuus päästä Lahen kirjasitomon Esan kuvattavaksi. 



Ennen kuvausta kävin pikameikissä, jonka teki Beuty Lounge Luisa


Kuva: Lahen Lahen kirjasitomo


Tapahtumassa oli myös joulukorttipaja, Me&I muotinäytös ja Smiling designin Johanna opettamassa korvisten tekemistä. Tubettajasiskosten Elinan ja Sofian äiti piti meille pienen sparrauksen ja saimme kotiinviemiseksi Isosisko. Kaikki muuttuu kirjan murrosiästä. Annoin kirjan esiteinin luettavaksi. Esiteini sai tuliaisiksi myös tekemäni korvikset ja Me&I sukat. 






maanantai 1. marraskuuta 2021

#vaatekaappihaaste



Ketunpoikia Sinin instagram-tilillä oli viime viikolla käynnissä vaatekaappihaaste, johon osallistuin 11-vuotiaan tyttöni kanssa. Jokaiselle päivälle oli ohje, kuinka pukeutua. Etukäteen ajattelin, että haasteeseen olisi hauska osallistua nimenomaan yhdessä lapsen kanssa. Tyttö, kun on tämän vuoden aikana kiinnostunut vaatteista ja pukeutumisesta ihan uudella tavalla. Itse haluan opettaa tytölle vastuullista kuluttamista. Haluan opettaa hänelle ainakin sen, että aina ei tarvitse ostaa uutta, omia vaatteita voi yhdistää erilaisiksi asukokonaisuuksiksi. Vaatteita pitää huoltaa, että ne pysyvät hyväkuntoisina. Aina vaatetta ei tarvitse pestä, joskus riittää tuuletus. 

Päivä 1, pukeudu uusimpaan vaatteeseesi




Tytöllä on päällään kirppikseltä muutama päivä aiemmin ostettu mustavalkoinen ruutupaita. Uusi paita on yhdistetty Harry Potter-yöpukuun. Minulla on loppukesästä ostamani kukkamekko. Mekon kanssa neuletakki ja villasukat. Asusteena koko perheen syyslomalla suosima oksennusämpäri. Ämpäreitä oli useita ja eri värisiä. Meillä oli parhaimmillaan kolme yhtä aikaa oksennustaudissa. Vatsataudin takia jouduimme perumaan koko perheen yhteiset menot syyskomalta. Väliin jäi kylpylä, hotelliyö ja serkkujen tapaaminen.

Päälläni oleva mekko löytyy myös tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta. Tällä kukkamekolla on viiletetty Tallinnan yössä, syöty ravintolassa, käyty teatterissa ja lastenkutsuilla. Tätä mekkoa olen käyttänyt myös kotona siivotessa ja nyt myös sairastaessa. Ei ole ollut turha ostos, vaikka tämä oli heräteostos kun rakastuin kukkakuosiin kouvolalaisessa ostoskeskuksessa ensisilmäyksellä.


Päivä 2, pue vaate, jota et ole käyttänyt ainakaan vuoteen



Minulla on helmikuussa 2020 Espanjasta ostetut Levikset ja hieman aiemmin Vilasta ostettu valkoinen neule. Kumpiakaan ei ole tullut juurikaan käytettyä korona-aikaan. Pelkään sotkevani valkoisen neuleen ja pillifarkkuihin tottuneelle leveät lahkeet tuntuvat oudoilta. Tytöllä on pitkä harmaa neuletakki, jota hän ei ole käyttänyt pitkään aikaan. Hän ei oikein osaa neuletakkia käyttää sen pituuden takia. 


Päivä 3, pukeudu kokonaan vain yhteen väriin




Mustilla vaatteilla minulla olisi syntynyt helposti monta erilaista asua. Tehtävänannossa kehotettiin kuitenkin välttämään mustan valitsemista. Minä pukeuduin siis vihreään. Jalassa on ulkoiluhousut, päällä trikoopaita ja mummoni äidilleni neuloma villatakki. Takki lienee minuakin vanhempi. Tytön lempiväri on liila ja hänellä on useita liiloja yläosia. Liilan alaosan puuttuessa tyttö valitsi värikseen ruskean. Tytön paita on kirppikseltä, farkut uutena ostetut ja kengät isoveljen vanhat.

Päivä 5, anna jonkun muun päättää asu




Minä valitsin tytölle asun ja hän valitsi minun asuni. Halusin nähdä tytön pitkästä aikaa kauluspaidassa. Neule on naapurin tytöltä saatu ja farkut isoveljen vanhat. Valkoinen kauluspaitakin on isoveljen vanha juhlapaita. Tyttö valitsi ensin minulle tuon vihertävän päidan. Hän olisi halunnut pukea minulle paidan alle poolon ja jättää villatakin pois. Minä en vaan omista yhtään pooloa. Jalkaani sain Levikset sen jälkeen, kun tyttö oli sovituttanut minulla mustia pillifarkkuja. 


Päivä 6, sekoittele kuoseja





Otettiin kuvaan mukaan lähes päivittäin kuoseja sekoitteleva pikkusisko. Hän oli nämä kuvankin vaatteet valinnut tietämättä tästä kuosiensekoittamis-haasteesta.

11-vuotiaalla paidoissa raitaa ja ruutua. 8-vuotiaalla kukkakuoseja tunikassa ja housuissa. Minulla paidassa raitoja ja takissa muuta kuviota. Jalassa kirjoneulesukat. 


Päivä 7, pue vaate joka kuvastaa tyyliäsi




Tytöllä leveälahkeiset farkut. Paidan päällä lyhyt farkkupaita. Kädessä donitsi vai mikä crunchie se nykyään on? Kaulassa koru ja päässä panta. Tämä asu on tosiaan ihan tyttöni näköinen. Itselläni on pillifarkut, kukkatunika ja pitkä neuletakki. Korvissa isot korvikset ja jalassa maiharit. Kesällä tämän asun kanssa käyttäisin tennareita. 


Tämä haaste oli siitä kiva, että omaa vaatekaappia tuli katsottua hieman uudella tavalla. On paljon ekologisempaa ja taloudellisempaa etsiä uusia asuja ja asuyhdistelmiä omasta vaatekaapista, kun ostaa uutta. Nykyään käymme tytön kanssa säännöllisesti myös kirppiksillä etsimässä uusia vaatteita, mutta sielläkin pyrimme ostamaan harkitusti. 

Yhtä aikaa tämän vaatekaappihaasteen kanssa kuuntelin kaksi äänikirjaa vaatteisiin ja kuluttamiseen liittyen. Julia Thurénin Kaikki kuluttamisesta kertoo miten kuluttaminen on syntynyt sekä siitä, miten turhan tavaran ostamisen voisi lopettaa. kirjassa on ajatuksia siitä, millaista kuluttaminen voisi tulevaisuudessa olla. Kaikki kuluttamisesta sisältää sopivassa suhteessa tutkimustietoa ja omakohtaisia kokemuksia. Heti tämän perään kuuntelin Laura Frimanin kirjan Tauko, joka kertoo vuoden pituisesta vaatteidenostolakosta. Kirjassa oli sopivasti mukana faktoja. Itse en ole vaatteidenostolakkoon ryhtymässä, mutta jo pidemmän aikaa tavoitteena on ollut ostaa vain todelliseen tarpeeseen tai ainakin hyvin perusteltuun tarpeeseen. 

Meiltä jäi haasteessa välistä päivä 4, jolloin piti pukeutua sporttivaatteisiin. Meillä olisi ollut sporttivaatteita ja niitä käytämmekin, mutta päivä oli ensimmäinen jolloin pääsimme poistumaan kotoa ihmisten ilmoille sairastamisen jälkeen. Emme todellakaan halunneet pukeutua sporttivaatteisiin vaan päälle etsittiin lähes juhlavaatteita päivää juhlistamaan! 



Inspiroivaa uutta viikkoa! 



Ps. Itse en ole tainnut koskaan olla näin iloinen loman loppuessa. Arjen aloittaminen tuntuu kivalta. Kun on tarpeeksi paska loma, niin arkikin tuntuu juhlalta. (Anteeksi kielenkäyttöni, mutta meillä siis sairastettiin vatsatautia torstaiyöstä seuraavan viikon perjantaihin.) 

lauantai 16. lokakuuta 2021

Ensimmäistä kertaa Lapissa

Syyskuun lopussa pääsin yllättäen kuuden päivän reissulle Lappiin. Kaksi kaveriani olivat menossa lomalle Enontekiölle ja minulle sattui juuri sopivasti pitkä vapaapäivien putki heidän matkansa ajalle. Minut kelpuutettiin matkaseuraksi ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Lappiin. Jos olet yhtä huono Lapin maantiedossa kuin minä, niin Enontekiö sijaitsee käsivarressa, Tunturi-Lapissa. Kaikki Suomen yli tuhatmetriset huiput ja 60 prosenttia Suomen tuntureista sijaitsee Enontekiöllä. Kunta rajoittuu etelässä Ruotsiin ja pohjoisessa Norjaan. 







Matkaan lähdettiin ystäväni autolla aikaisin torstaiaamuna. Auton katolla oli pyörä ja takakontissa sup-lauta sekä meidän kassit retkeilyvaatteita pullollaan. Lapissa oli tarkoitus nauttia luonnosta kävellen, pyöräillen ja suppaillen. Yövyimme Enontekiöllä ystäväni mökillä ja siellä oli jo valmiiksi kaksi pyörää ja kaksi sup-lautaa.

Matkaa Lahdesta mökille on 1000 kilometriä. Pysähdyimme Jyväskylässä vessatauolle ja eväitä ostamaan. Ennen Oulua oli yksi vessatauko ja Oulussa syötiin ja tankattiin auto. Muoniossa, noin 100 kilometria ennen mökkiä kävimme ostamassa ruuat melkein lähikaupasta. Lapissa välimatkat ovat vähän toista, kuin mitä täällä etelässä on totuttu. Perillä olimme kahdeksan jälkeen illalla. Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli tavaroiden purkua ja majoittumista. Kävimme pienellä kävelyllä pimeässä. Katuvaloja ei ollut, joten otsalamput olivat tarpeen.









Tämän postauksen kuvat on otettu ensimmäisenä päivänä Lapissa. Aamiaisen jälkeen kävimme kävelyllä läheisellä Tunturilla ja täytimme poreallasta. Iltapäivällä ajoimme Tunturi-Lapin luontokeskukseen. Söimme pitsat kahvila Peurassa, tutustuimme maksuttomaan Vuovjjuš - Kulkijat- näyttelyyn, joka kertoo saamelaiskulttuurista ja tunturiluonnosta. 29.10 saakka luontokeskuksessa on esillä myös valokuvaaja Heikki Willamon huikeita luontokuvia. Etenkin karhukuvat olivat vaikuttavia.






Mökillä kaverini lämmitti savusaunaa. Minä lisäsin puita savusaunaan sen verran, että siitä saatiin someen kuvia ja video. Istuimme kodassa tulen äärellä, jonka melkein itse sytytin. Erätaidoissani ei ole vain suurta aukkoa vaan niitä ei oikeastaan ole ollenkaan. 

Ensimmäinen päivä Lapissa oli hyvä päättää ensimmäiseen kertaan savusaunassa. Istuskelimme myös ulkoporealtaassa ja katselimme taivaalle nähdäksemme revontulia. Niitä ei näkynyt, mutta olihan meillä vielä iltoja Lapissa jäljellä.

 

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Tallink City Hotel - taas uskaltaa matkustaa!

 Prmatka: TallinkSilja




Instagram-seuraajani eivät ole voineet välttyä tiedolta, että kävin toissa viikolla Tallinnassa ja se oli ihanaa! Tuntuu, että koko vuosi ja viime vuosikin on mennyt vain kotona ja töissä. Kaikenlaiset tapahtumat ja matkat ovat jääneet väliin. Tiedätte kyllä miksi. Maailman piti avautua ja elämän vapautua, kun ottaa kaksi rokotusta. Minut on rokotettu työni takia jo 8 kuukautta sitten eikä mikään ole muuttunut. Pitkään salailin ja häpeilinkin, sitä että otin rokotukset heti kun se oli mahdollista. Minut rokotettiin tammikuussa ja sain piikit kolmen viikon välein. Rokotusten ansiosta pääsin nyt matkustamaan Tallinnaan ja takaisin helposti ilman testejä ja karanteeneja. 




Mitä minä siellä Tallinnassa sitten tein? 


Matkustin Tallinnaan Tallink Star laivan Business loungessa. Oli ihanan rentouttavaa, kun seisovapöytä herkkuineen oli tarjolla koko laivamatkan ajan. Istuimme, juttelimme ja nautimme herkuista. Nautin niin paljon, että unohdin ottaa valokuvia! Välillä pistäydyin sentään katsomassa laivan tax free tarjonnan.




Yöpymispaikkamme Tallinnassa oli Tallink City Hotel. Hotelli sijaitsee keskustassa Virukeskuksen vieressä. Vanhaan kaupunkiin pääsee kävellen viidessä minuutissa. Satamaan on matkaa kilometrin verran. 

Viimeksi yövyin Tallink City Hotellissa ystäväni kanssa muutama vuosi sitten. Reissulta jäi mieleen se, että myöhästyimme laivasta. Hotelli oli silloin ihan ok, mutta ei jäänyt eritysesti mieleen. Viimeisen vuoden aikana Tallink City Hotel on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Kaikki sen 324 hotellihuonetta on remontoitu. Kahden hengen huoneiden lisäksi hotellista löytyy tilavia perhehuoneita, de luxe-huoneita ja erilaisia sviittejä. Muun muassa saunallinen sviitti ja lastensviitti. Koko hotelli on remontoitu moderniin tyyliin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Sisustuksessa on läsnä yhtä aikaa luonnonläheisyys ja tekninen kehitys.











Huomasitko, että hotellin sisustuksesta löytyy voikukan kuvia? Suunnittelijan mukaan voikukka kuvastaa aina koittavaa kevättä. Kevään ensimmäiset voikukat ilahduttavat. Voikukka on sitkeä ja se löytää kasvupaikan vaikka asfaltin raosta. Ei muuta kuin Tallink City hotelliin voikukkia bongaamaan!




Söimme illallista Tallink City Hotellin Grill House ravintolassa. Ravintola on varmasti monille tuttu TallinkSiljan laivoilta. Kaiken maistamani sekä ruokalistan vilkaisun perusteella hotellissa syöminen ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. 





Hyvin nukutun yön ja runsaan hotelliaamiaisen jälkeen oli ihana käydä hotellin rentoutumisosastolla, josta löytyy erilaisia saunoja. Fiksuimmat olivat varanneet hierontoja ja kasvo- sekä jalkahoitoja. Minä kävin saunassa ja tein aikamatkan 90-luvulle vesisängyssä pötkötellen. Vai oliko se 80-luvulla, kun oli vesisänkyjä? 







Hotelli sijaitsee 10-kerroksisessa rakennuksessa, jota ei ole alunperin rakennettu hotelliksi vaan neuvostoaikaiseksi palvelutaloksi, josta on löytynyt mm. parturi, hattukauppa ja ompelimo. Nyt hotellin leveisiin portaisiin on tehty kuntoportaat. Tasanteilta löytyy myös muutama leuanvetoteline.








Kiitos Tallink City Hotel! 



Toivottavasti nähdään taas pian!





tiistai 7. syyskuuta 2021

Kesän kirjat

Kesällä luin yhteensä neljä kirjaa ja kuuntelin kymmenen äänikirjaa. Kokosin tähän postaukseen kaikki kesän kirjat. 


Kesäkuu


Luin yhden kirjan ja kuuntelin kaksi äänikirjaa.


Sari Pöyliö, Rakkauden ja tulehduksen oireita 

Mustaa huumoria sisältävä Rakkauden ja tulehduksen oireita seuraa Uinujen perheen jäsenten elämää viidenkymmenen vuoden ajan. Kirjan alussa perheen äiti kuolee ja perhe lähtee Lappiin pakoon Laudatureita kirjoittaneen esikoisen ylioppilasjuhlia. Yhtä aikaa hauskaa ja surullista luettavaa.  



Aino Huilaja, Pakumatkalla 

Uutisankkurin työhön ja samanlaisena toistuvaan arkeen kyllästynyt Aino Huilaja irtisanoo itsensä ja ostaa miehensä Jerryn kanssa pakettiauton. Suunnitelmissa on matka Euroopan läpi Kanarian saarille. Kirjassa kuvataan millaista on irtautua oravanpyörästä ja millaista on uusi arki pakettiautossa asuen. Alkanut koronapandemia tuo omat haasteensa ja muuttaa pariskunnan suunnitelmia. Kiinnostava ja matkakuumetta nostattava kirja. Ikävä maailmaa ennen koronaa. 


Richard Osman, Torstain murhakerho

Torstain murhakerho, on rikkonut myyntiennätyksiä Britannissa ja ollut menestys maailmalla. Kirjassa murhia ratkotaan seniorikylän Palapelihuoneessa eläkeikäisten amatöörietsivien toimesta.






Heinäkuu


Heinäkuussa luin yhden kirjan ja kuuntelin kolme äänikirjaa. 


Elina Backman, Kun jäljet katoavat 

Jatko-osa Backmanin esikoiselle Kun kuningas kuolee. Viihdyin ja tykkäsin. Vuosi sitten en lukenut ollenkaan dekkareita ja nyt fanitan niitä. Backmanin kirjat ovat suosikkejani. 


Lucia Berlin, Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia 

Kirja on kokoelma yhdysvaltalaisen Lucia Berlinin lyhyitä kertomuksia. Kertomukset ovat melankolisia ja niiden huumori on mustaa. Kokoelma on julkaistu Yhdysvalloissa postuumisti vuonna 2015. 


Vigdis Hjorth, Perintötekijät 

Vigdis Hjorth on norjalainen kirjailija ja kriitikko. Perintötekijät on herättänyt Norjassa paljon keskustelua romaanista totuudenkerronnan välineenä. Kirja on ollut arvostelu- ja myyntimenestys ja saanut muun muassa arvostetun Kritikerprisetin. Se oli myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas. Kirjan kertoja Bergljot on nelilapsisen perheen aikuinen tytär, joka on katkaissut välinsä lapsuudenperheeseensä. Hän on käynyt terapiassa ja psykoanalyysissa. Pikku hiljaa hänelle ja kirjan lukijalle paljastuu asioita epäoikeudenmukaisen ennakkoperinnön takaa.


Kate Quinn, Ruusukoodi
*kirja saatu kustantajalta 

Kolme erilaista naista erilaisista lähtökohdista aloittavat työnsä Bletchley Parkissa, kartanossa jossa puretaan vihollisarmeijan koodeja. Seitsemän vuotta myöhemmin sota on erottanut naiset. Entiset ystävät vihaavat toisiaan. Heidän on kuitenkin yhdistettävä voimansa vielä kerran, jotta viimeinen koodi saadaan murrettua. Historialliallinen romaani, joka tempaisi mukaansa. Kirjailijan loppusanat kirjan henkilöiden taustoista ja vastineista oikeassa elämässä oli kiinnostavaa luettavaa. Aiemmin olen kuunnellut Kate Quinnin Koodinimi Alicen ja siitäkin tykkäsin. 




Elokuu


Elokuussa luin kaksi kirjaa ja kuuntelin viisi äänikirjaa.


Leelo Tungal, Toveri lapsi 

Toveri lapsi perustuu Leelo Tungalin omakohtaisiin muistoihin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Neuvosto-Eestiin. Tuntemattomat miehet tunkeutuvat Leelon kotiin ja vievät äidin mennessään. Tyttö jää kahdestaan isänsä kanssa. Kirjan tapahtumat kerrotaan lapsen näkökulmasta. Tuttuja ihmisiä on viety Siperiaan, mutta silti äidin hakeminen on perheelle yllätys eikä siihen löydy mitään järjellistä syytä. Kirja ei ole ahdistava synkästä aiheestaan huolimatta. Leelon mielikuvitus ja lapsen näkökulma tuovat huumoria elämän ahdistaviin vaiheisiin. Leelo Tungal (s. 1947) kuuluu Viron tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin lastenkirjailijoihin ja runoilijoihin. Seltsimees laps eli Toveri lapsi teki Leelo Tungalista koko kansan rakastaman kirjailijan. Teos on saanut kaksi jatko-osaa Samettia ja sahanpurua sekä Naisen käden kosketus. Niiden pohjalta valmistunut elokuva Toveri lapsi valittiin Virossa vuoden 2018 parhaaksi elokuvaksi, ja se on saanut myös kansainvälisiä palkintoja. 


Elina Kilkku, Vaimovallankumous 

Keveänä kesäloma kuunneltavana minulla oli Elina Kilkun Vaimovallankumous. Viihdyttävää ja hieman erilaista kuunneltavaa. Päähenkilö ei halua naimisiin vaan päinvastoin pakenee täydellisen miehen kosintaa ystävänsä luokse New Yorkiin. Kirjan tapahtumat olivat välillä ärsyttävän övereitä, mutta pakkohan tämä oli kuunnella loppuun. Viihdyttävää kuunneltavaa.


Maisku Myllymäki, Holly 

Tämä kirja olisi ehdottomasti pitänyt lukea. Olisin halunnut nauttia kirjan sanoista ja tunnelmasta omaan tahtiin. Ei äänikirjan lukijassakaan mitään vikaa ollut. Aika huikea esikoinen. "Luontolehdessä toimittajana työskentelevä Eva saapuu saarelle harvinaisen lintuhavainnon perässä. Hän ei tunne havainnon tehnyttä naista, Hollya, entuudestaan. Saarta kiertäessä ja harvinaista lintua etsiessä kiikari alkaa vähitellen kääntyä ja tarkentua naisia kohti. Miksi maineikas näyttelijä asuu saarella yksin? Entä etsiikö Eva saarelta jotain muutakin kuin lintua?" 
Yllättävä, hämmentävä ja taitavasti kirjoitettu. 


Eddie Jaku, Maailman onnellisin mies 

En keksi sanoja, millä kuvaisin tätä kirjaa, joka kertoo holokaustista selviytyneen Eddie Jakun tarinan. Jakusta tuli kirjailija 99-vuotiaana. Kirjassa Jaku kertoo kuinka hän päätyi ylemmän keskiluokan saksalaiskodista kolmen keskitysleirin ja usean pakomatkan kautta Sydneyyn. Ystäväni aikoo laittaa teininsä lukemaan tämän kirjan. Minä olen ajatellut samaa. Rankasta aiheestaan huolimatta kirja oli helppo kuunneltava.  


Katja Keisala, Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille 

Tragikoominen tarina suomalaisen ja kuubalaisen suhteesta. Rakkauden mukana suomalainen saa elämäänsä miehen ja lasten lisäksi miehen suvun sekä laajan ja värikkään ystäväjoukon. Arki ei ole pelkkää salsaa, ainakaan suomalaiselle. Luin myöhemmin, että kirjailija on itse elänyt kuubalaisen miehen kanssa sekä sittemmin eronnut. Kirjan osuvat huomiot kuubalaisista ja suomalaisista tuskin olisivat syntyneet ilman omakohtaista kokemusta. Todella onnistunut esikoiskirja. Suosittelen lukemaan!  


Pasi Pekkola, Unelmansieppaaja 

Löysin vuonna 2013 ilmestynyt Pekkolan esikoiskirja. Kirjassa eräs kirjailija hyppää metron alle. Se saa kirjan henkilöiden elämät kietoutumaan yhteen yllättävällä tavalla.  


Jenny Colgan, Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja 

Kaipasin hieman hömppää elämääni ja tämä kirja tarjosi sitä erittäin siirappisessa muodossa. Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja on itsenäinen jatko-osa kirjalle Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Skotlannin maisemat ihastuttivat, mutta epäuskottavat juonenkäänteet ärsyttivät.  





Minkä kirjan sinä olet lukenut viimeksi?



lauantai 4. syyskuuta 2021

Hei hei kesä!

Lasten loma alkoi kesäkuussa. Esikoisella oli kahden viikon kesätyö heti koulun loppumisen jälkeen. Tytöt ja nuorempi poika lomailivat äitini luona Keski-Suomessa kaksi kertaa ja esikoinen kerran. 

Meillä aikuisilla lomaa oli kolme viikkoa. Ylitöitä ja lisätöitä oli ennen lomia. Lasten loma urheiluharrastuksista loppui samaan aikaan, kun minun ja miehen kesäloma alkoi. Niinpä meillä ei ollut mahdollisuutta koko perheen yhteiseen lomamatkaan tänä kesänä. 

Kesällä en ole kirjoittanut tänne blogiin edes näitä kuukausikoosteita. Tässä postauksessa on kollaasit kesäkuulta, heinäkuulta ja elokuulta.



Kesäkuu


Kollaasissa kesäkuu näyttää aurinkoiselta ja rennolta. Lapset lomailivat ja esikoinen oli kesätöissä. Me vanhemmat emme olleet vielä lomalla. Juhannus vietettiin kotosalla. Kävimme uimassa ja saunomassa Herrasmannin leirintäalueella muutamaksi tunniksi vuokraamallamme saunalla.





Heinäkuu



Heinäkuun puolivälissä meillä juhlittiin esikoisen ripille pääsyä. Juhlien jälkeen alkoi minun ja miehen loma. Blogiin olen kirjoittanut rippijuhlien tarjottavista

Teimme heinäkuussa tyttöjen kanssa päiväretken Iittiin. Kävimme Olgan farmilla, Kammiovuorella ja Kimolan kanavalla. Koko perheen kanssa kävimme Mikkelissä rippijuhlissa ja vietimme siellä yhden yön. Kesäperinteisiimme on kuulunut vierailu tätini ja hänen miehensä mökillä Päijänteen rannalla. Ohjelmaan kuului perinteiseen tapaan lauttasauna, uiminen ja suppailu. 

Lahdessa kävelin ystäväni kanssa Lehmusreitin. Se kiertää 13 kilometrin matkan noin kahden kilometrin etäisyydellä Lahden keskustasta. Tuli kierrettyä tuttuja paikkoja ja katsottua niitä hieman eri näkökulmasta. 

Rippileirin jälkeen esikoinen sai lyhyellä varoitusajalla toisen kesätyön. Hänellä meni kesäloman viimeiset viikot kesätöissä. 






Elokuu


Elokuussa alkoi koulu ja työt. Perheeseemme määrättiin yhdelle lapselle meidän perheen ensimmäinen karanteeni koko korona-aikana. Suppaamaankin pääsimme miehen kanssa, vaikka säiden puolesta elokuu ei ollut kovin kummoinen. Loppukuusta pääsin testaamaan Nature Escapen luontopakopeliä. Lahden kaupunginteatterissa kävin katsomassa Kolme iloista rosvoa. Se oli mahtava sekä lasten että aikuisten mielestä. Suosittelen! 






Iloa ja energiaa syksyyn! 

Instagram