maanantai 1. maaliskuuta 2021

Helmikuu 2021

Helmikuussa


- Osallistuin Juomavinkin kuohuviinitastingiin facebookissa
- Meillä oli 16. hääpäivä
- Esikoinen täytti 15 vuotta
- Kävin hiihtämässä useamman kerran
- Vietimme päivän ulkoillen ystäväperheen kanssa Hartolassa
- Talvilomareissu Keski-Suomeen peruttiin koronan takia
- Mies perui lomapäivänsä töiden takia
- Kuuntelin 5 äänikirjaa ja luin 3 kirjaa
- Katsoin Yle Areenasta Unelma Lapista dokumenttisarjan, joka oli aivan ihana! 
- Netflixistä katsoin Bridgestonea, enkä ymmärrä miksi sarjaa hehkutetaan niin paljon
 




Helmikuun kirjat 


Helmikuussa kuuntelin 5 äänikirjaa ja luin 3 kirjaa. Kirjoista kolme oli dekkaria. Minähän en ole lukenut oikeastaan koskaan dekkareita. Olen kokenut ne liian pelottaviksi ja ahdistaviksi. Viime syksyn jälkeen olen lukenut jo viisi dekkaria. J.K. Rowlingin Ikkabogin luin ääneen kuopukselle. Oli ihanaa lukea pitkästä aikaa lapselle. Samalla meille syntyi hyviä keskusteluita kirjasta ja vähän muustakin. 





Oyinkan Braithwaite, Sisareni sarjamurhaaja

Nigerialaisen Braithwaiten esikoiskirja Sisareni, sarjamurhaaja oli viihdyttävä ja nopeasti luettava kirja. Virkistävän erilainen dekkari. 


J.K. Rowling, Ikkabog 
 
Pitkästä aikaa luin ääneen lapsille. Jo pidempään olen ulkoistanut lukemisen äänikirjasovelluksille. Yhdessä vietetty aika kirjaa lukien ja luetusta keskustellen oli niin ihanaa, että aloitan kohta jonkin toisenkin kirjan lukemisen lapsille. Rowling on keksinyt Ikkabog tarinan jo 10 vuotta sitten, mutta korona sai hänet julkaisemaan kirjan. Alkuun kirja oli luettavissa netissä ja lapset saivat osallistua kilpailuun, jossa piirrettiin kuvituksia kirjaan. Suomenkielisessä Ikkabogissa on suomalaisten lasten piirroksia.  


Anni Kytömäki, Margarita 
 
En oikein tiedä, mitä sanoisin Anni Kytömäen Finlandia-palkinnon vuonna 2020 voittaneesta Margaritasta. Olen vaikuttunut! Kirja oli runsas ja monipuolinen. Opin uutta muun muassa simpukoista ja poliosta. 


Anna-Leena Härkönen, Olis niin kiva ja muita kirjoituksia 

Kuuntelin Härkösen Olis niin kivan kepeänä välipalana. Ja kivahan kirja olikin. Viihdyttävää, helppoa ja ajatuksiakin herättävää kuunneltavaa yhdeltä nuoruuden ajan lempikirjailijaltani. 


Elina Backman, Kun kuningas kuolee

Esikoisdekkari, jonka tapahtumat sijoittuvat Hartolaan. Olen viettänyt lapsena ja nuorena paljon aikaa Hartolassa isovanhempieni luona. Olikin kiinnostavaa, että kirjan tapahtumat sijoittuivat tuttuihin paikkoihin. 17 tuntia äänikirjaa tuntui etukäteen pitkältä, mutta henkilöt ja tapahtumat tempaisivat mukaansa. Syyllinenkin selvisi vasta lopussa.  


Eija Piekkari, Haamupari 

Jo toinen kirja peräkkäin, jossa liikutaan Päijät-Hämeessä ja tutuissa paikoissa. Olen näköjään huomioinut nämä koronasuositukset myös lukemissani kirjoissa. En juuri poistu omasta maakunnasta edes kirjojen välityksellä. Dekkari on ensimmäinen osa sarjaa, joka kertoo lahtelaisesta kansantanssia harrastavasta poliisista, Kristiina Elosta. Viikonlopun harjoitusleiri päättyy ikävästi, kun yksi tanssijoista kuolee väkivallan uhrina.  


Katriina Huttunen, Surun istukka 

Surun istukka on Katriina Huttusen omaelämäkerrallinen esikoisromaani, jossa hän kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan tyttärensä itsemurhan jälkeen. Kirja kuvaa katkelmien omaisesti äidin tunteita ja tekemisiä noin kaksi vuotta itsemurhan jälkeen. Kirjassa vieraillaan usein hautausmaalla ja kuvaillaan läheisten suhtautumista kuolemaan ja surevaan äitiin.  


Lena Andersson, Omavaltaista menettelyä - Romaani rakkaudesta 

Ajattelin tämän kirjan olevan kevyt hömppäinen välipala. Kirja oli lyhyt, mutta erilainen romaani rakkaudesta kuin etukäteen luulin. Kirjan päähenkilö Ester rakastuu vanhempaan taitelijaan. Jättää entisen miehensä ja on sekopäisen rakastunut mieheen, jolta ei vastarakkautta saa. Päähenkilön ajatukset ja toiminta ärsytti, ehkä siksi että olen joskus itsekin ollut yhtä typerästi ihastunut.  



Hei hei helmikuu! 

Tervetuloa maaliskuu! 

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

15 vuotta äitinä



Viikko sitten esikoisemme täytti 15 vuotta. Koronatilanteen takia juhlimme vain oman perheen kesken. Aamulla onnittelimme poikaa. Hän sai lahjaksi television. Lisäksi meillä oli pikkusiskon tekemä kortti ja heliumilmapallot numeroilla 1 ja 5. 


Päivällä kävimme oman perheen kesken syömässä ravintola Santa Fessä. Poika yllätettiin lopuksi vielä suklaakakulla, joka tuotiin pöytään sädetikku sädehtien. 






Isommat juhlat jäivät nyt väliin. Haaveilen, että pääsemme kesällä juhlimaan pojan rippijuhlia hieman isommalla joukolla. 






Olen aiemmin kirjoittanut esikoisemme syntymästä ja ensimmäisistä vuosista 6 vuotta sitten.

lauantai 6. helmikuuta 2021

Tammikuu 2021

 Tammikuussa


- Kävin muutaman kerran hiihtämässä
- Sain kaksi koronarokotetta
- Kävin vapaa-ajalla ottamassa koronanäytteitä Salppurin kisoissa
- Kävin miehen kanssa lounastreffeillä Lounas Hetki ja Cateringissä sekä Malskin Bistrossa. Jälkimmäisestä tuli uusi suosikkipaikka
- Neuloin kahdet lapset ja aloitin kolmannet
- Mietin blogin lopettamista




Tammikuun kirjat


Luin kaksi kirjaa ja kuuntelin kuusi äänikirjaa. 


Matt Haig, Keskiyön kirjasto  

Nora on 34-vuotias yksinäinen, sinkku, joka saa potkut töistä. Hänen kissansa löytyy kuolleena kadulta. Norasta tuntuu, ettei hänellä ole mitään syytä elää. Hän päätyy Keskiyön kirjastoon, joka sijaitsee elämän ja kuoleman välissä. Siellä Nora voi kokeilla kaikkia niitä elämiä, jotka hän olisi voinut elää jos olisi valinnut toisin. Keskiyön kirjasto oli koskettava ja ajatuksia herättävä. Tykkäsin!  


Anita Korhonen, Kirjeitä Tiinalle 

Kirjaston palautushyllystä nappasin mukaani Korhosen kirjan, joka koostuu nimensä mukaan äidin kirjeistä tyttärelleen Tiinalle. Ensimmäinen kirje on huhtikuulta 1987, jolloin äiti kirjoittaa tyttärelleen vieroitushoitoon. Kirjan viimeinen kirje on tammikuulta 2004. Kirjassa seurataan äidin kirjeiden kautta tyttären vuosikymmeniä kestänyttä huumeidenkäyttöä. Googlaamalla selvisi, että Korhonen on kirjoittanut tämän jälkeen tästä aiheesta kaksi muutakin kirjaa. Kirjasta on ehkä vertaistueksi huumeita käyttävien vanhemmille. Itse luin tämän mielenkiinnosta. Toivottavasti ei tarvitse tutustua lähemmin huumeisiin. 


Vera Miettinen, Eerika 

Kirja, jonka kuuntelin lähes yhdellä istumalla. Tätä ei vain voinut keskeyttää. Karmea tositarina, joka sai minut tuntemaan avuttomuutta. Silloin kun Eerikan tapauksesta uutisoitiin lehdissä, en pystynyt edes lukemaan uutisia aiheesta. 


Miika Viljakainen, Myrkkyhoitaja - sarjamurhaajan tarina 

Aino Nykopp on Suomen ainoa tiedetty naispuolinen sarjamurhaaja. Hoitoalalla työskennelleen Nykoppin teot alkoivat paljastua vuonna 2009, kun sairaalaan tuotu vanhus väitti kotihoitajan laittaneen myrkkyä hänen jogurttiinsa. Useilla eri työnantajilla hoitajana työskennellyt Nykopp kiisti tehneensä mitään rikollista, mutta tutkinnan edetessä uhreja löytyi lisää. Monen yliannostuksen saaneen vanhuksen kuolemaa oli pidetty luonnollisena ja näin Nykopp oli saanut jatkaa rikoksiaan useamman vuoden ajan. Rikostoimittaja Miika Viljakainen kertoo myrkkyhoitajan tapauksen true crime -äänikirjassa 


Eveliina Talvitie, Vanha nainen tanssii

Talvitie haastattelee kirjassaan 11 naista, jotka kertovat miltä ikääntyminen tuntuu. Kirjan naiset ovat iältään 50-80. Nämä naiset ovat Ann Selin, Anu Sinisalo, Ervi Sirén, Katariina Souri, Laila Snellman, Leena Pasanen, Marketta Mattila, Pirkko Arstila, Pirkko Lahti, Raisa Rauhamaa ja Seela Sella. Upeita naisia ja voimaannuttavaa luettavaa! 


Anne Cathrine Bomann, Agathe 

71-vuotias eläkkeeseen päiviä laskeva psykiatri ottaa vastentahtoisesti vielä yhden uuden potilaan. Kovia kokenut saksalaisnainen Agathe lepyttää kireän lääkärin ja saa hänet pohtimaan elämäänsä uudesta näkökulmasta. Vähäeleinen ja lyhyt kirja paljastaa lukijalle lisää psykiatrista ja Agathesta kirjan edetessä.  


Agnès Martin-Lugand, Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia 

Olin ajatellut kuunnella jotain kevyttä rankempien kirjojen jälkeen. Nyt meni liian kevyeksi hötöksi. En oikein ymmärrä, miksi edes kuuntelin tämän loppuun. Ehkä tämä auttoi iltaisin nukahtamaan. Pariisissa sijaitsevan kirjakahvilan Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia omistaja Diane ei ole käynyt kahvilassaan ainakaan vuoteen. Ei enää sen jälkeen, kun hänen miehensä ja tyttärensä kuolivat. Diane päättää jättää entisen elämänsä ja muuttaa Irlantiin. Maahan, jota hänen aviomiehensä rakasti. Pieni kylä ottaa Dianen ystävällisesti vastaan. Lukuunottamatta naapurimökissä asuvaa Edvardia. Kirjan nimi hämää, kirjassa ei olla onnellisia eikä juoda kahvia. 


Eeva Vekki ja Risto K. Järvinen, Päiväkirjaklubi 

Myötähäpeän ja nostalgian sekainen matka muistoihin. Kirjassa entiset teinit eri vuosikymmeniltä paljastavat päiväkirjansa. Kirjan lopussa on runoja sekä muutama kouluaine. Paikoitellen hieman tylsää ja samaa toistavaa luettavaa. Välillä nauroin vedet silmissä. Onneksi en enää ole teini. Meillä asuu kaksi teiniä ja kaksi tulevaa teiniä. Osaisinpa olla heille oikeanlainen äiti.  




Tammikuun blogipostaukset

Kirjoitin neljä blogipostausta tammikuussa. Luetuin kirjoitus oli viikkoraportti, jossa kerroin viikosta jolloin olin omien töiden lisäksi keikkalaisena koronanäytteenotossa Salpausselän kisoissa. Toiseksi luetuimmassa postauksessa kerroin, miten kävi vuoden 2020 uuden vuoden lupausten kanssa. 





Mukavaa viikonloppua ja energistä alkanutta helmikuuta! 

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Mä joka päivä töitä teen - viime viikon kuulumiset

Viime viikolla Lahdessa oli Salpausselän kisat. Koronan takia kisat järjestettiin ilman yleisöä ja kaikilta kisoihin tulevilta vaadittiin negatiivinen tulos koronatestistä. Mehiläinen järjesti kilpailijoiden, muiden joukkueenjäsenten, kisojen järjestäjien sekä vapaaehtoisten testaamisen. Minä olin keikkalaisena Mehiläisellä ottamassa testejä sekä tekemässä testejä. Omien töiden ja Mehiläisen töiden takia minulle tuli lähes 58 työtuntia viime viikolle. En paljon ehtinyt kotoa olla. 


Minä töissä ja minä vapaa-ajalla eli keikkalaisena Mehiläisellä. 


Töiden lisäksi ehdin käydä viime viikolla kaksi kertaa hiihtämässä. Kerran työpäivän jälkeen ja kerran ennen töitä. Hiihdän perinteisellä tyylillä isäni vanhoilla nano-suksilla. Meiltä pääsee kävellen hiihtoladulle ja valittavana on eripituisia reittejä.  




Tiistaina minulla oli vain muutama tunti töitä, joten ehdimme miehen kanssa yhdessä lounaalle Malskin Bistroon


Malskin Bistro

Päijänteenkatu 9, Lahti

Entisen Lahden Mallasjuoman tehdaskiinteistössä sijaitseva Malskin Bistro tarjoaa lounasta, brunsseja sekä illallista. Tänä keväänä samaan kiinteistöön aukeaa myös Lahden taide- juliste ja muotoilumuseo. 





Lounaaseen kuului maukas salaattipöytä (Kuva salaattiannoksesta alla). Lämmin ruoka, jonka saa valita kahdesta vaihtoehdosta sekä kahvi tai tee. Hinta lounaalle on 10,70€. Mieheni söi kanaa ja uunijuureksia. Minä söin halloumia ja couscousia. Olimme molemmat tyytyväisiä annoksiimme.




Ostimme miehen kanssa vielä crema catalanan puoliksi. Tuli ihan Espanjan matkat mieleen. Malskin Bistroon aiomme mennä uudestaankin. Minua kiinnostaisi myös Malskin Bistron brunssit. Nettisivujen mukaan seuraava järjestetään 20.2.2021





Viikon kirja

Anne Cathrine Bomann, Agathe

71-vuotias eläkkeeseen päiviä laskeva psykiatri ottaa vastentahtoisesti vielä yhden uuden potilaan. Kovia kokenut saksalaisnainen Agathe lepyttää kireän lääkärin ja saa hänet pohtimaan elämäänsä uudesta näkökulmasta. Vähäeleinen ja lyhyt kirja paljastaa lukijalle lisää psykiatrista ja Agathesta kirjan edetessä.  




Kirjakuvassa näkyy myös uusi ostokseni Tokmannilta eli pääruukku. Somessa näin näitä valkoisena, mutta kaupassa oli vain harmaa. Päädyin ostamaan harmaan sekä tuon viherkasvin ruukkuun.


Mukavaa tammikuun viimeistä viikkoa!

  

maanantai 18. tammikuuta 2021

Miten kävikään uuden vuoden lupausten kanssa?

Minä en tehnyt viime vuodelle varsinaisia uuden vuoden lupauksia. Yleensä minulla on ollut tapana rikkoa kaikki uuden vuoden lupaukset heti vuoden alussa. Tein kuitenkin viisi tavoitetta vuodelle 2020. Ne olivat ruokahävikin vähentäminen, liikunnan lisääminen, 80 kirjan lukeminen tai kuunteleminen,  ilon ja luovuuden lisääminen sekä uusi työ. Miten minulle kävikään näiden tavoitteiden kanssa? 




1. Ruokahävikkiä olemme pystyneet hieman vähentämään. Mies on ollut ruokahävikin vähentämisessä tärkeässä asemassa. Hän on tehnyt etätöitä maaliskuusta alkaen ja syönyt lounaaksi usein edellisen päivän ruokia eli ruokahävikkiä ei päässyt syntymään niin paljon kuin aiempina vuosina. Mies on hyvä loihtimaan jämistä erilaisia annoksia yhdistelemällä ja maustamalla ruokia. Kun minä vain lämmittäisin ruuan mikrossa, niin mies ottaa esiin paistinpannun ja mausteet. Esimerkiksi pannulla lämmitetty ja maustettu riisi on todella hyvää. Toki meillä olisi vieläkin parantamisen varaa ruokahävikin vähentämisen suhteen. Ruokien etukäteen suunnitteluakin pitäisi lisätä.


2. Liikunnan lisääminen onnistui ainakin työmatkaliikunnan osalta. Aloitin elokuussa uuden työn ja pyöräilin työmatkat joulukuuhun saakka. Nyt olen kävellyt työmatkat. Vuosi sitten sain joululahjaksi 10 kerran salikortin. Sitä en käyttänyt kertaakaan. Eiköhän tuo kortti ole jo vanhentunut. Kesällä innostuin suppailemisesta. Vuoden aikana kävin monet kerrat kävelylenkillä ystäväni ja hänen koiransa kanssa. Eli mitään huimaa liikunnan lisäämistä ei tapahtunut, mutta ainakaan en vähentänyt liikkumista.




3. 80 kirjaa jäi saavuttamatta. Vuonna 2019 luin ja kuuntelin yhteensä 86 kirjaa. Viime vuonna luku oli 71 eli jäin 9 kirjan päähän tavoitteestani. Tälle vuodelle en aio asettaa päätavoitteeksi lukemisessa mitään tiettyä lukumäärää. Haluan lukea ja kuunnella viihdyttäviä, mielenkiintoisia, yllättäviä ja erilaisia kirjoja. Ehkä keksin vuoden aikana jonkin tietyn lukutavoitteen tai sitten en.

Minun on vaikea laittaa lukemiani kirjoja paremmuusjärjestykseen. Eri päivinä ja eri tilanteissa viihdyn erilaisten kirjojen parissa. Kaikki viime vuonna lukemani kirjat löytyvät Vuoden 2020 kirjat-postauksesta. Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos kirjavinkit kiinnostaa.  


4. Yhtenä tavoitteenani oli Ilon ja luovuuden lisääminen. Elämämme on ollut aikataulutettua ja kiireistä. Töiden jälkeen ohjelmassa on ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä ja lasten kuskausta treeneihin. Pakollinen pysähtyminen tuli keväällä koronarajoitusten astuessa voimaan ja lasten harrastusten jäätyä tauolle. Vietimme enemmän aikaa perheen kanssa. Kävimme joka viikko yhdessä metsäretkellä. Oli enemmän aikaa pysähtyä, vaikka toki lasten etäopiskelu toi omat haasteensa. Kun harrastukset taas jatkuivat tauon jälkeen olen ollut tarkempi omasta ajastani. En enää peru automaattisesti omia menojani kuljettaakseni lapsia, vaan yritän järjestää heidän treenikuljetuksensa muulla tavoin. Kun aikatauluissa on väljyyttä, jää mahdollisuus ilolle ja luovuudelle. Minulle mieleistä luovaa tekemistä on kännykkäkuvaus, bullet journal ja neulominen. 


5. Minulla on ollut Uusi työ suunnitelmissani jo pidemmän aikaa. Olin päättänyt lopettaa työni perhepäivähoitajana kesällä 2020. Siitä, mitä uusi työ voisi olla, minulla ei ollut minkäänlaista ajatusta. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, mutta olen ollut 10 vuotta pois hoitotyöstä. Lopetettuani perhepäivähoitajana ehdin olla vain pari viikkoa ilman töitä ennen kuin aloitin nykyisessä työssäni koronanäytteenotossa. Tämä väliaikainen työ sopii minulle hyvin juuri nyt, koska en vieläkään tiedä missä haluaisin olla töissä.   




Vuodelle 2021 en ole tehnyt lupauksia tai tavoitteita. Olen ajatellut, että voisin tehdä unelmakartan tälle vuodelle, mutta vielä en ole sitä tehnyt. Ainakin minun pitäisi löytää uusi työ. Toiveissa on, että tämä koronanäytteiden ottaminen tässä mittakaavassa loppuisi.   


Miten teillä kävi tavoitteiden ja uuden vuoden lupausten kanssa vuonna 2020?


Onko teillä tavoitteita vuodelle 2021? 

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Vuoden ensimmäiset kuulumiset - kirjoja, sarjoja ja hiihtoa

Olen miettinyt, että jatkaisinko parin edellisen vuoden tapaan viikkoraporttien kirjoittamista blogiin. Asiaa miettiessä onkin vierähtänyt jo muutama viikko tammikuuta. Vieläkään en tiedä jatkanko viikkopostauksia vai en. Niiden hyvä puoli on se, että blogia tulee päivitettyä säännöllisesti. Olen huomannut, että pidemmän kirjoitustauon jälkeen on korkeampi kynnys kirjoittaa ja julkaista blogipostaus. Toisaalta olen miettinyt, että onko viikkopostauksista mitään iloa tai hyötyä lukijoille. 




Tammikuussa tapahtunutta

- Olemme olleet miehen kanssa kihloissa 20 vuotta
- Olen saanut ensimmäisen koronarokotuksen, vajaan parin viikon päästä olisi toinen piikki
- Olen lukenut yhden kirjan ja kuunnellut 3 äänikirjaa
- Olen käynyt muutaman kerran hiihtämässä
- Ostin aktiivisuusrannekkeen ja merinovillakerraston
- Olen katsonut sarjoja Crown (Netflix), Kaikki synnit (Yle Areena)
- Olen käynyt miehen kanssa lounastreffeillä




Vuoden ensimmäinen lounaspaikka oli Lounas Hetki & Catering. Lounasravintola sijaitsee vanhan lasitehtaan tiloissa ja sisäänkäynti on lastaussillalta. (Ala-okeroistentie 213, 15820 Lahti). Tarjolla oli runsas kotiruokalounas. Käsittääkseni perjantaisin lounaalla on usein talonkebabia, jota olen kuullut kehuttavan. 




Kirjasuosituksia


Matt Haig, Keskiyön kirjasto  

Nora on 34-vuotias yksinäinen, sinkku, joka saa potkut töistä. Hänen kissansa löytyy kuolleena kadulta. Norasta tuntuu, ettei hänellä ole mitään syytä elää. Hän päätyy Keskiyön kirjastoon, joka sijaitsee elämän ja kuoleman välissä. Siellä Nora voi kokeilla kaikkia niitä elämiä, jotka hän olisi voinut elää jos olisi valinnut toisin. Keskiyön kirjasto oli koskettava ja ajatuksia herättävä. Tykkäsin!   




Anita Korhonen, Kirjeitä Tiinalle 

Nappasin kirjaston palautushyllystä mukaani Korhosen kirjan, joka koostuu nimensä mukaan äidin kirjeistä tyttärelleen Tiinalle. Ensimmäinen kirje on huhtikuulta 1987, jolloin äiti kirjoittaa tyttärelleen vieroitushoitoon. Kirjan viimeinen kirje on tammikuulta 2004. Kirjassa seurataan äidin kirjeiden kautta tyttären vuosikymmeniä kestänyttä huumeidenkäyttöä. Googlaamalla selvisi, että Korhonen on kirjoittanut tämän jälkeen tästä aiheesta kaksi muutakin kirjaa. Kirjasta on ehkä vertaistueksi huumeita käyttävien vanhemmille. Itse luin tämän mielenkiinnosta. Toivottavasti ei tarvitse tutustua lähemmin huumeisiin. 




Vera Miettinen, Eerika 

Kirja, jonka kuuntelin lähes yhdellä istumalla. Tätä ei vain voinut keskeyttää. Karmea tositarina, joka sai minut tuntemaan avuttomuutta. Silloin kun Eerikan tapauksesta uutisoitiin, en pystynyt edes lukemaan uutisia aiheesta. 





Miika Viljakainen, Myrkkyhoitaja - sarjamurhaajan tarina

Aino Nykopp on Suomen ainoa tiedetty naispuolinen sarjamurhaaja. Hoitoalalla työskennelleen Nykoppin teot alkoivat paljastua vuonna 2009, kun sairaalaan tuotu vanhus väitti sitkeästi kotihoitajan laittaneen myrkkyä hänen jogurttiinsa. Useilla eri työnantajilla hoitajana työskennellyt Nykopp kiisti tehneensä mitään rikollista, mutta tutkinnan edetessä uhreja löytyi lisää. Monen yliannostuksen saaneen vanhuksen kuolemaa oli pidetty luonnollisena ja näin Nykopp oli saanut jatkaa hengenvaarallisia rikoksiaan useamman vuoden ajan. Rikostoimittaja Miika Viljakainen kertoo myrkkyhoitajan tapauksen true crime -äänikirjassa. 




En ole moneen vuoteen käyttänyt kelloa. Nyt päädyin ostamaan aktiivisuusrannekkeen. Tykkään seurata päivän aikana tulevia askeleita. Tavoitteenani on 10000 askelta päivässä. Usein saankin tavoitteen täyteen. Unen kanssa menee huonommin. Minun tulee nukuttua liian vähän. Toinen ostokseni oli merinovillakerrasto. Haaveilin Kari Traan kerrastosta, mutta hihat ja lahkeet jäivät liian lyhyeksi. Onneksi kaupasta löytyi Ulvang-merkkinen kerrasto, jossa riittää lahkeissa ja hihoissa pituutta.





Mukavaa uutta viikkoa! 

Miten teillä on lähtenyt vuosi 2021 käyntiin? 

maanantai 4. tammikuuta 2021

Vuoden 2020 kirjat



Tavoitteenani oli lukea viime vuonna 80 kirjaa. Olin ajatellut suorittaa Lastu-kirjastojen aikuisten lukudiplomin sekä lukea omasta kirjahyllystäni lukematta jääneitä kirjoja. Tavoitteet jäivät saavuttamatta. Lukudiplomiin taisin lukea vain yhden sarjakuvan ja yhden runokirjan. Omasta kirjahyllystä luin ehkä yhden kirjan. Luin ja kuuntelin kuitenkin yhteensä 71 kirjaa viime vuonna. Kirjoista 62 oli äänikirjoja ja 9 kirjoja. Edellisenä vuonna luku oli 86 (70 äänikirjaa ja 16 kirjaa). 

Tälle vuodelle en halua tehdä tavoitteita kirjojen määrän suhteen. Toki haaveissa on että lukisin enemmän oikeita kirjoja kuuntelemisen lisäksi. 

Alla on kaikki viime vuonna lukemani ja kuuntelemani kirjat. Olen lihavoinut kirjat, joista tykkäsin tai jotka olivat jollain tavalla merkittäviä minulle viime vuonna. 


Vuoden 2020 kirjat 


1. Cristina Sandu: Vesileikit  
2. Essi Kummu: Hyvästi pojat 
3. J.P. Ahonen: Villimpi Pohjola Valomerkki 
4. Mikko Gustafsson ym. Kultainen vasikka - järjestäytynyt rikollisuus Suomessa  
5. Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen 
6. Tove Jansson: Taikatalvi 
7. Gabriel Carcía Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys 
8. Riina-Maria Metso: Miksi se ei vain lähde  
9. Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja  
10. Eeva Kilpi: Unta vain  
11. Ulla Feldscher: Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti? 
12. Heather Morris: Auschwizin tatuoija  
13. Heather Morris: Cilkan tarina  
14. Janne Raninen: Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi 
15. Ina Westman: Henkien saari 
16. Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista 2019  
17. Hanna Ryti: Rakkaudettomuus  
18. Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys  
19. Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä 
20. Auli Kokkonen ym. O eli runoja päijät-hämäläisistä orgasmeista 
21. Riikka Suominen, Suhteellisen vapaata 
22. Paula Noronen, Tarja Kulho Räkkärimarketin kassa 
23. Elizabet Strout, Nimeni on Lucy Barton 2019 
24. Sayaka Murata, Lähikaupan nainen 
25. Aila Meriluoto, Mekko meni taululle
26. Laura Lähteenmäki, Sitten alkoi sade
27. Amanda Vaara, Pientä fiksausta vailla
28. Amanda Vaara, Yösähköä
29. Sanna Kiiski, Tinder-päiväkirja
30. Amanda Vaara, Heti vapaa
31. Celeste Barber, Tämä on haaste 
32. Astrid Swan, Viimeinen kirjani - Kirjoituksia elämästä 
33. Ilana Aalto, Paikka kaikelle - Miten tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan? 34. Paolo Giordano, Tartunnan aikaan  
35. Helena Jouppila, Sanna Wallenius, Neloset - Jouppilan sisarusten tarina
36. Maaret Kallio, Voimana toivo 
37. Matilda Gustavsson, Yhdeksästoista jäsen 
38. Leila Tuure, Väistyvän veden kaupunki 39. Kevin Kwan, Ökyrikkaat aasialaiset 
40. Tiina Katriina Tikkanen, Toinen silmä kiinni 
41. Kevin Kwan, Ökyrikas tyttöystävä 
42. Leila Tuure, Kauppamiesten sukua 
43. Philip Teir, Neitsytpolku 
44. Ta-Nehisi Coates, Vesitanssija 
45. Trevor Noah, Laiton lapsi - Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa 
46. Jenny Colgan, Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua 
47. Leila Tuure, Kauppamiehen tytär
48. Sara Strindberg, Rakkauden Antarktis
49. Yuval Noah Harari, Homo Deus - Huomisen lyhyt historia
50. Leila Tuure, Kauppamiehen perintö
51. Maria Pettersson, Historian jännät naiset: merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja 
52. Antti Holma, Kaikki elämästä(ni) 
53. Kate Quinn, Koodinimi Alice 
54. Elina Kilkku, Mahdoton elämä
55. Leila Tuure, Hatuntekijä
56. Liina Putkonen, Jäätynyt tyttö
57. Jenni Kokander, Sukupuuttoon kuolleiden planeetta
58. Miika Nousianen, Pintaremontti
59. Liina Putkonen, Palava poika
60. Adam Kay, Kolme yövuoroa jouluun on
61. Delia Owens, Suon villi laulu
62. Jenni Pääskysaari, Pääskysaari ja Suomen parhaat 
63. Noora Vallinkoski, Perno Mega City
64. S.K. Tremayne, Jääkaksoset
65. Kari Karkola, Kuolema - oikeuslääkäri selvittää 
66. Terhi Kokkonen, Rajamaa 
67. Laurent Gounelle, Matka yli onnen esteiden 
68. Pasi Pekkola, Kaikki isäni naiset 
69. Richard Shepherd, Epäluonnolliset syyt - Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat 
70. Sofia Lundberg, Toinen puoli sydäntä 
71. Eeva Kolu, Korkeintaan vähän väsynyt



Kirjat, jotka jäivät mieleen





Cristina Sandu, Vesileikit 

Kirjassa on kerrottu kuuden naisen koskettavat ja surullisetkin tarinat novellimaisen lyhyesti. Sanat ja lauseet ovat harkittuja. Kirja jätti paljon kertomatta, mutta minä täytin tyhjät tilat sujuvasti omilla kuvitelmillani. Vaikuttava kirja, jota jäin miettimään myös lukemisen jälkeen. 


Emmi-Liia Sjöholm,  Paperilla toinen

Sjöholmin esikoiskirja puhutti ihmisiä paljon alkuvuodesta. Kirja kertoo rakkaudesta, halusta ja itsensä etsimisestä. Kirja sai minut miettimään omaa elämääni ja myös laajemmin nuorten naisten elämää Suomessa. Lukiessa mietin paljon omaa kasvuani naiseksi ja äidiksi. Sain siis myös terapiaa äänikirjapalvelun kuukausimaksun hinnalla.


Riina-Maria Metso, Miksi se ei vain lähde?

Tietokirja parisuhdeväkivallasta, jossa on sekä Metson omia kokemuksia että hänen haastattelemiensa naisten kokemuksia. Pakko myöntää että itsekin olen sortunut ihmettelemään, että miksi naiset sietävät väkivaltaa. Miksi he eivät vain lähde, mikä heissä on vikana? Kirja avasi silmiäni asian suhteen. Usein on vain huonoa tuuria, että joutuu väkivaltaltaiseen suhteseen. Ihmisellä on voinut olla jopa liian hyvä ja turvallinen elämä, joten hän ei tunnista väkivallan ensimerkkejä. 



Heather Morris, Auschwizin tatuoija  

"Lale Sokolov on Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin vanki, joka saa tehtäväkseen tatuoida numerot toisten vankien käsivarsiin. Työ leirin tatuoijana tarkoittaa, että Lale on muihin vankeihin nähden varsin turvassa. Leirillä Lale todistaa kauheita tapahtumia – mutta myös urheita tekoja ja myötätuntoa. Auschwitzin tatuoija on tositarinaan perustuva romaani slovakialaisen Lale Sokolovin vaiheista ja uskomattomasta selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirillä. Se on henkilökohtainen selviytymistarina ja kertomus toivosta, rakkaudesta ja rohkeudesta sekä pysäyttävä kuvaus yhdestä maailmanhistorian kammottavimmista ajanjaksoista." Kuuntelin kirjan parissa päivässä. Tätä ei vain voinut jättää kesken. Lale Sokokovin tarina on uskomaton ja Heather Morris kertoo tarinan taitavasti ja koskettavasti. Jotta me emme koskaan unohtaisi! 


Paula Noronen, Tarja Kulho - Räkkärimarketin kassa

Ihanat Tarja Kulho ja Reijo Perniö! Paula Norosen Tarja Kulho Räkkärimarketin kassa on hauska kirja. Tuli ihanan nostalginen olo. Olen kunnellut Tarjan juttuja radiosta joskus kauan sitten. Jutut naurattivat yhä. Tämä pitää kuunnella ehdottomasti äänikirjana, koska Noronen lukee kirjan itse. 


Amanda Vaara, Pientä fiksausta vailla

Kolme etäopiskelevaa koululaista, yksi eskarilainen, etätöitä tekevä mies ja kaksi hoitolasta sekä kevään koronatilanne oli kombo, joka vaatii paljon kävelylenkkejä luonnossa sekä kevyttä lukemista. Amanda Vaaran kolmeosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa kertoo burnoutista toipuvasta ja eronneesta Venlasta. Venla jättää elämän kaupungissa ja työn kiinteistövälittäjänä sekä ostaa vanhan kansakoulun, johon hän perustaa majatalon.  Amanda Vaara on kirjailija Niina Hakalahden sivupersoona.




Ilana Aalto: Paikka kaikelle - Miten tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan? 

En tiedä aiheuttiko kevät vai korona minulle pienen siivous- ja järjestelyinnon. Kaikenlaiset oppaat ja selfhelp-kirjat jäävät minulta yleensä lukematta. Jokin niissä ärsyttää ja ahdistaa. Ilana Aallon Paikka kaikelle oli virkistävä poikkeus. Kirja ei antanut suoria ohjeita siitä, miten minun tulee toimia. Kirja kertoi ennemminkin sen, miksi toimin niin kuin toimin. Kirjassa oli kiinnostavaa kulttuurihistoriallista tietoa. Asiaa mm. piilomainonnasta ja perheiden työnjaosta. 


Matilda Gustavsson, Yhdeksästoista jäsen 

Kirjallisuuden Nobelia jakava Ruotsin akatemia joutui kriisiin syksyllä 2017. Kohu alkoi #metoo-kampanjan aikana, kun 18 naista kertoi yhden akatemian jäsenen puolison harjoittaneen yli 20 vuotta seksuaalista häirintää. Ruotsalainen toimittaja Matilda Gustavsson oli Dagens Nyheterissä julkaistun lehtijutun takana. Gustavssonin kirja Yhdeksästoista jäsen - Ruotsin Akatemian romahdus paljastaa tapahtumat ja taustat lehtijutun tekemisestä.




Kevin Kwan: Ökyrikkaat aasialaiset 

Kwanin kirjaa on kehuttu paljon ja siitä on tehty elokuvakin. Kehut eivät ole turhia. Viihdyin mainioisti tämän kevyen ja överin hömpän parissa. Kirja kertoo ökyrikkaista aasialaisista, jotka enemmänkin huvittivat, kun aiheuttivat kateutta yksityisine lentokoneineen ja huonosta palvelusta ärsyyntyneinä ostamine hotelleineen. Kirja aloittaa trilogian, joka sopinee kevyeksi lomakuunneltavaksi.  


Trevor Noah, Laiton lapsi - Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Trevor Noah kertoo värikkäästä ja uskomattomasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan Etelä-Afrikassa hauskasti stand up-koomikon keinoin, vaikka aihe ei ole oikeastaan yhtään hauska. Minun on ainakin pakko tunnustaa, etten tiennyt miten Apartheid toimi. En esimerkiksi tiennyt, mitä eroa on mustilla ja värillisillä. 



Sara Strindsberg,  Rakkauden Antarktis

Miten voikaan kirjoittaa niin kauniisti paloittelusurmasta, huumeidenkäytöstä ja prostituutiosta! 


Maria Pettersson, Historian jännät naiset: merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja

Mielenkiintoinen tietokirja esittelee yli 50 historian voimanaista, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan, mutta joista vain harva on kuullut. Kirjan naiset ovat sankarillisia, rohkeita, törkeitä ja uskomattomia. Luin kirjan osittain E-kirjana ja välillä kuuntelin äänikirjana. Voimaannuttavaa ja sivistävää luettavaa! Yleareenasta löytyy podcast: Maria Pettersson ja historian naiset  


Antti Holma, Kaikki elämästä(ni)

Viihdyin Antti Holman itsensä lukeman Kaikki elämä(ni) äänikirjan parissa. Hauskaa, mutta myös ajatuksia herättävää kuunneltavaa.


 Kate Quinn, Koodinimi Alice

Kate Quinnin Koodinimi Alice kertoo kahdesta naisesta. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Ranskan vakoojaverkostoon rekrytoidusta naisvakoojasta sekä serkkuaan etsivästä epäsovinnaisesta amerikkalaisesta. Tarina etenee sujuvasti kahdessa ajassa. Kirja imaisi mukaansa. Ajattelin jo kirjaa lukiessa, että haluan tietää enemmän naisvakoojista. Olikin positiivinen yllätys, että kirjan lopussa oli tietoa kirjan taustoista sekä siitä, mikä oli faktaa ja mikä fiktiota. 


Liina Putkonen, Jäätynyt tyttö

Minä en ole vuosiin lukenut dekkareita. Olen ajatellut niiden olevan liian pelottavia ja ahdistavia minulle. Syksyllä tapasin kaksi dekkaria kirjoittaneen toimittaja Liina Putkosen pr-matkalla Ahvenanmaalla. Yhteisissä keskusteluissa kuulin ihmisten kyselevän Liinalta hänen kirjoistaan. Kiinnostuin niin paljon, että päätin uskaltautua kuuntelemaan Jäätynyttä tyttöä. Koukutuin kirjaan ja kuuntelin sen nopeasti loppuun. "Kirjassa löytyy kuollut teinityttö lumiselta koulun pihalta. Tyttö on polvillaan, kuin rukoukseen jäätyneenä. Rikospoliisi Linda Fors, entinen toimittaja saa murhan tutkittavakseen. Murhassa on piirteitä, jotka suuntaavat epäilykset kunniamurhan suuntaan.Tiedon vuotaminen julkisuuteen saa vihaisia kansalaisia kaduille ja pian myös sisäministerin on puututtava asiaan. Ministeri edustaa kansallismielistä puoluetta, jota hänen vaimonsa käytännössä johtaa. Vaikuttaa siltä, että poliitikko perheineen kytkeytyy tutkittavaan tapaukseen." Vaikka kirjassa on paljon rankkoja teemoja - rasismi, huumeet, seksuaalinen hyväksikäyttö, maahanmuutto ja uskonnot, niin juoni etenee sujuvasti kohti yllättävää loppua. Itse yllätyin myös siitä, että taidankin tykätä dekkareista ahdistumisen ja pelkäämisen sijaan.  



Noora Vallinkosken Perno Mega City

Vallinkoski kuvaa osuvasti lapsuutta ja elämää vuokratalossa Pernon kerrostalolähiössä 80-90-luvuilla. Kiehtova ja aidosti kuvattu aikamatka, joka herättää paljon tunteita lukijassa. Kirjan päähenkilö on lapsi, Hanna. Minun olisi tehnyt monta kertaa mieli ottaa Hanna syliin ja sanoa, että hän on arvokas ja kyllä kaikki järjestyy. 



Pasi Pekkola, Kaikki isäni naiset 

Lahtelainen kirjailija Pasi Pekkola oli minulle enestään tuntematon. Hänen neljättä ja uusinta kirjaansa Kaikki isäni naiset suositeltiin minulle, kun kävin ottamassa koronanäytettä yhden asiakkaan kotona Lahdessa. Vaikutuin kirjasta niin paljon, että valitsin sen luettavaksi lukupiirissämme. Kirjassa kansainvälisesti tunnetun ja arvostetun ilmastotutkija Tapani Luodon törkeät väärinkäytökset tulevat julki. Kirja kertoo, miten Luodon omat, jo aikuiset lapset sekä entinen vaimo suhtautuvat asiaan. Erityisen kiinnostavaa luettavaa oli Luodon pojan, Aleksin osuus. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja tykkäsin siitä, että kirjassa oli kaksi lukijaa. Mies ja nainen. 


Richard Shepherd, Epäluonnolliset syyt - Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat 

Tämän vuoden joulukirjani oli Richard Shepherdin Epäluonnolliset syyt -Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat. Kirjassa pääsi seuraamaan oikeuspatologian kehittymistä ja muuttumista 80-luvulta nykypäivään sekä myös Shepherdin henkilökohtaista kasvua oikeuspatologina sekä yksityiselämässä.  


Löytyykö kirjalistaltani tuttuja kirjoja? Mitkä kirjat sinulla jäi viime vuodesta mieleen?



Vuonna 2019 lukemani kirjat löytyvät 16 kirjaa ja 70 äänikirjaa- postauksesta.

Minulla on myös kirjoihin keskittyvä instagramtili nimeltä minnankirjahylly

Instagram