Slider

Latest from the blog

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Mihin katosi 10 vuotta?

Ilmoittauduin elokuun alusta työttömäksi työnhakijaksi. Minulla olisi muutama kysymys TE-keskukselle, mutta en ole päässyt niitä vielä kysymään. Yritin toki soittaa TE-palveluihin, mutta luovutin 20 minuutin puhelimessa jonottamisen jälkeen. Tähän asti olen vastannut netissä TE-palveluiden esittämiin kysymyksiin työpaikoistani ja koulutuksestani. Saan sähköpostiini ilmoituksia alueellani haettavissa olevista sairaanhoitajan työpaikoista. Minun piti lukea Te-palveluiden sivuilta ohjeet työnhakijalle ja kuitata, että olen sen tehnyt. Nyt odottelen.Viime perjantaina päätin tehdä CV:n. Edellisen olen tehnyt 2000-luvulla. On muuten CV:t muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa! Instagram mainosti minulle CV:ta. Oli siis huomannut minun googlaavan aiheesta. Minulle meni aika pitkään CV:n tekemisessä lisätessäni kaikkia silpputöitäni ja pätkittyjä sijaisuuksia valmiiseen pohjaan. Kun homma oli valmis, minulle selvisi, että CV maksaa lähes 20 euroa kuukaudessa. En todellakaan aio maksaa kuukausimaksua CV:stä! Niinpä etsin Play-kaupasta ilmaisen CV:n ja aloitin koko homman alusta. CV:ta tehdessä minulle konkretisoitui se tosiasia, että viimeisen 10 vuoden aikana olen tehnyt vain muutaman kuukauden sairaanhoitajan töitä! 


Tähän mennessä olen lähettänyt kaksi työhakemusta. Niitä tehdessäni en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. 

Mistä asiakastietojärjestelmistä sinulla on kokemusta? 

Tähän ei varmaan voi vastata, että osaan käyttää sujuvasti Instagramia ja teen omasta mielestäni hauskoja instastooreja. 


Lääkeluvat, hygieniapassi, Sote-kortti?

Ei ole voimassa olevia lääkelupia, en siis saa antaa kenellekkään lääkkeitä. Silloin kun olen ollut viimeksi töissä ei lääkehoidon tenttejä tehty ollenkaan, saati viiden vuoden välein niin kuin käsittääkseni nykyään. Minulla ei ole hygieniapassia. Minun piti googlettaa Sote-kortti. Tarvitseeko edes sanoa, että minulla ei sitä ole. 


Mitä minä sitten olen tehnyt ja mitä osaan?

Olen hoitanut toisten ihmisten lapsia omassa kodissamme. Huolehtinut lasten perustarpeista, ulkoillut erilaisissa ympäristöissä, järjestänyt turvallisen leikkiympäristön ja erilaisia virikkeitä. Tehnyt ruokaa. Ollut yhteydessä lasten vanhempiin.

Kokemukseni perhepäivähoitajana koetaan välillä lasten kanssa kotona oloksi. Pitääkin muistaa jatkossa korostaa, että ei todellakaan ole sama olla hoitovapaalla kuin töissä perhepäivähoitajana. 


Millaista työtä etsin?

En ole kiinnostunut saamaan mitä tahansa työpaikkaa. Jollain tapaa epätoivoisilta kuulostavat ilmoitukset, joissa sanotaan:

"Laita vain hakemus, vaikka et ole valmistunut ja sinulla ei ole kokemusta työstä." 

Vaikka en itsekkään pääse ajantasaisella pätevyydellä kehuskelemaan, niin tuo lause ei houkuttele. Usein kyseessä on vielä vanhustenhoito. Toivottavasti hyvät tyypit hakevat sinne töihin! Kovin positiivista kuvaa ei median kautta ole saanut esimerkiksi palvelutalojen toiminnasta.

Koen itse, että tarvitsisin jonkinlaista päivitystä osaamiseeni pärjätäkseni taas työelämässä sairaanhoitajana. Te-palveluiden sivuilla oli tällä hetkellä tarjolla oman alani koulutusta vain maahanmuuttajille. 



Koululaisilla alkaa tänään koulu. Meidän perheestä kouluun lähtee tänä vuonna 4 lasta. Taidan kaivaa nenäliinat esiin, kun lähden saattamaan nuorinta ensimmäistä kertaa kouluun. 

Hyvää alkavaa lukuvuotta kaikille koululaisille!



torstai 6. elokuuta 2020

Kesäretki Mikkeliin



Mieheni on Mikkelistä kotoisin. Me olemme tavanneet miehen kanssa Mikkelissä 21 vuotta sitten. Muutimme miehen töiden takia Lahteen 18 vuotta sitten. Apua, miten tämä aika kuluu nopeasti! Miehen vanhemmat ja siskot perheineen asuvat Mikkelissä. Niinpä Mikkelissä tulee käytyä ainakin kerran kesässä. Pari viikkoa sitten kävimme Mikkelissä. Yövyimme miehen siskon perheen luona. 



Lapset saivat viettää aikaa serkkujensa kanssa. Heidän ohjelmassaan oli muun muassa frisbeegolfia ja pihapelejä. Lisäksi kävimme Kaihulla ja Pankalammella uimassa. Kaihulta löytyy hyppytorni ja Pankalammelta ponnahduslauta. Kaihulla parkkipaikalta on jonkin verran kävelymatkaa uimarannalle, mutta kauniiden maisemien ansiosta kävely rannalle on mukavaa. Maisemien kauneus ei täysin välity alla olevista kuvista. 




Minä ja mies aloitimme vierailun Mikkelissä Mikkelin valokuvakeskuksesta, jossa oli Stefan Bremerin näyttely. Näyttely on nähtävissä 19.9.2020 saakka. Bremerin valokuvat ovat koskettavia ja ajatuksia herättäviä. Valokuvat olivat niin kiinnostavia, että ostimme näyttelystä Bremerin Keskeltä ja täysillä Velocity-valokuvakirjan. 

Stefan Bremer (s. 1953, Helsinki) kuuluu Suomen merkittävimpiin ja tunnetuimpiin valokuvataiteilijoihin. Hän aloitti kuvaamisen jo teini-ikäisenä lehtikuvauksen parissa. Hän on opiskellut valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa. Pitkän ja tuotteliaan uransa aikana Bremer on osallistunut aktiivisesti näyttelytoimintaan yksityis- ja ryhmänäyttelyissä sekä julkaissut useita kirjoja.




Valokuvakeskuksessa oli nähtävillä myös Leo Montosen (1905-1968) valokuvia. Hänen kuviensa kautta pääsee retkelle suomalaiseen kulttuuriperintöön. Montonen kuvasi Puumalan saaristossa. Leo Montosen lasinegatiivit löydettiin sattumalta mikkeliläisen omakotitalon vintiltä syksyllä 2018.



Mikkelin valokuvakeskus sijaitsee kauniissa suojelurakennuksessa yliopistokampuksella kävelymatkan päässä Mikkelin torilta.


Minä, miehen sisko ja neljä lasta vierailimme Kenkäverossa. Osa porukasta valitsi golfin ja frisbeegolfin. 

Kenkävero on kaunis pappilamiljöö, josta löytyy muun muassa myymälöitä, ravintola ja näyttelytila. Elokuun lopulle saakka esillä on makramee-töitä. Pihalla oli kanoja ja lampaita.







Toki vierailuun Mikkelissä kuului myös perinteiset torikahvit. Kävimme Ramin konditorian torikahvilassa. Minun valintani oli jäätelömunkki tuoreilla mansikoilla. Munkki, suolapähkinäjäätelöä ja mansikoita. Nälkä ei yllättänyt aivan heti tämän välipalan jälkeen! Annokseen sai itse valita haluamansa jäätelön.


Varpunen nappasi puolikkaan munkin nuorimman lautaselta, kun tyttö poistui hetkeksi paikaltaan. Harmi vaihtui iloon, kun Ramin konditorian työntekijä toi tilalle uuden munkkirinkilän. Mahtavaa palvelua!



Onko Mikkeli sinulle tuttu kaupunki?

Mihin kaupunkiin sinä tekisit kesäretken?

maanantai 3. elokuuta 2020

Asuntomessut Tuusulassa



Asuntomessut Tuusulassa alkavat tänään maanantaina 3.8. Messut ovat avoinna 30.8. saakka. Minä pääsin kurkistamaan messualueelle ennakkoon mediapäivänä viime viikon perjantaina. Kyydissäni messuille tuli Mansikkatilan mailla blogin Taina. En olisi voinut saada parempaa seuraa automatkalle ja messuille. Hyvän seuran lisäksi sain Tainasta loistavan oppaan messuille. Tainalle asuntomessut ovat vuoden tärkein blogitapahtuma, joten hän oli perehtynyt taloihin ennakkoon ja kertoi mielellään parhaat vinkit ja kiinnostavimmat kohteet messuille. Tainan blogista kannattaakin käydä lukemassa asuntomessupostauksia. 




Tänä vuonna messuliput ostetaan koronan takia ennakkoon nettikaupasta ja ne ovat päivämäärä- ja aikaperusteiset. Messuilla oloaikaa ei ole rajoitettu.




Vaikka kiersimme monta kohdetta messuilla, niin aivan kaikissa emme vierailleet. Puhelimeni täyttyi kuvista ja kuulin kiinnostavia tarinoita talojen tulevilta asukkailta sekä taloja rakentamassa olleilta ihmisiltä. 




Omaan kotiini haaveilen uudesta taulusta. Niinpä messuillakin huomasin kiinnittäväni huomiota talojen seinillä olleisiin tauluihin.






Lisäksi huomioni kiinnittyi erilaisiin laattoihin sekä sisällä että ulkona. 





Nyt kun olen nähnyt asuntomessut ajattelin jatkaa inspiroitunista kotona netin välityksellä. Monella kohteella näkyi olevan oma tili Instagramissa. 





Asuntomessut netissä


 

Oletko menossa Asuntomessuille tänä vuonna? 

Oletko käynyt messuilla aiemmin?


Tämä taisi olla minulle viides kerta asuntomessuilla. Aiemmin olen käynyt Kouvolassa, Mikkelissä, Heinolassa ja Laukaassa. 





sunnuntai 2. elokuuta 2020

Heinäkuun kirjasuositukset

Minulla oli tavoitteena lukea kesän aikana enemmän kirjoja. Viimeksi olen lukenut maaliskuussa yhden runokirjan. Äänikirjoja olen kuunnellut, mutta niitäkin viime vuotta vähemmän. En ole päässyt tavoitteeseeni. Heinäkuussa luin vain pari sivua kirjaa kirjastossa. Äänikirjoja sentään kuuntelin taas alkuvuotta enemmän. Heinäkuussa tuli kuunneltua 8 äänikirjaa.

Kuuntelen äänikirjoja yleensä iltaisin ennen nukkumaanmenoa sängyssä. Jos kuuntelen kirjaa päivällä samaan aikaan voin viikata pyykkejä tai neuloa. Yksinkertainen ruuanlaittokin onnistuu äänikirjaa kuunnellen. Mitään enemmän keskittymistä vaativaa en voi tehdä, koska haluan keskittyä kirjaan. Viime aikoina olen alkanut kaivata kirjan lukemista. Heinäkuussa se ei vielä onnistunut, mutta josko elokuussa.




Heinäkuun äänikirjat


Tiina Marika Tikkanen, Toinen silmä kiinni
Nuoren perheen äidin toisesta silmästä lähtee näkö. Ambulanssissa matkalla sairaalaan hän alkaa muistaa unohdettuja asioita lapsuudestaan. Lyhyt ja koskettava kirja vaikeasta aiheesta eli seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tikkasen esikoisromaani pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa.  




Kevin Kwan, Ökyrikas tyttöystävä 
Kevin Kwanin Ökyrikkaan aasialaisen jatko-osa Ökyrikas tyttöystävä meinasi jäädä minulta kesken, mutta sinnittelin loppuun asti. Tätä mainostetaan parhaana lomalukemisena, mutta onneksi lomalla löytyi parempaakin lukemista! Ehkä olisi pitänyt pitää enemmän taukoa näiden ökyrikkaiden välissä tai sitten vain jättää jatko-osa lukematta. Tässä jatko-osassa Rachel on naimisissa Nicholaksen kanssa. Rakkaudesta ja rikkauksista huolimatta Rachel on allapäin ja suree, ettei tunne isäänsä. Kaikki muuttuu yllättävän paljastuksen johdosta. Kirjassa on ökyilyä ja juonittelua. 

Leila Tuure, Kauppamiesten sukua 
Heinäkuun alussa ilmestyi äänikirjana ja e-kirjana Leila Tuuren 2001 kirjana julkaistu Kauppamiesten sukua. Kirja jatkaa neliosaista Kauppamies-sarjaa, jossa seurataan Weberin kauppiassuvun vaiheita 1700-1800-lukujen Suomessa. Sopii romanttisten historiallisten romaanien ystävälle kevyeksi kesäkuunneltavaksi.  

Philip Teir, Neitsytpolku
Tarina pettämisestä, erosta ja uusperheen elämästä. Minua kiinnosti miesnäkökulma, koska pääsääntöisesti luen naisten kirjoittamia kirjoja. En tiedä ymmärränkö miehiä yhtään paremmin tämän kirjan ansiosta. Ero ja siihen johtaneet tapahtymat ovat varsin arkisesti kerrottu. Ei suurta draamaa, kohua tai klikkiotsikoita. 

Ta-Nehisi Coates, Vesitanssija
Kirja kertoo Hiramin tarinan. Hiram on valkoisen plantaasinomistajan ja mustan orjan poika. Hiramilla on uskomaton muisti ja taitoja, joita muilla ei ole. Silti hän on orja eikä hänellä ole oikeutta isänsä perintöön. Hänet otetaan mukaan maanalaiseen liikkeeseen kykyjensä vuoksi. Kirja on maagistarealismia. Se muistuttaa tärkeästä aiheesta, emme saa unohtaa orjuutta. Olisin halunnut pitää tästä kirjasta enemmän ja tämä olisikin ehkä jäänyt kesken, jos en olisi kokenut kirjan aihetta niin tärkeäksi. 

Trevor Noah, Laiton lapsi - Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa 
Trevor Noah kertoo värikkäästä ja uskomattomasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan Etelä-Afrikassa hauskasti stand up-koomikon keinoin, vaikka aihe ei ole oikeastaan yhtään hauska. Minun on ainakin pakko tunnustaa, etten tiennyt miten Apartheid toimi. En esimerkiksi tiennyt, mitä eroa on mustilla värillisillä. Tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea tai kuunnella! 




Jenny Colgan, Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua 
Jenny Colganin Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua oli kepeän hömppä kesäkirja, joka sai haaveilemaan pienelle vuoroveden eristämälle saarelle muuttamisesta tai ainakin tuoreesta leivästä. Kirjan päähenkilö on eronnut ja konkurssin kokenut nainen. Hänellä on varaa vain huonokuntoiseen vuokra-asuntoon pienellä vuoroveden mantereesta erottavalla saarella. Vaikeuksien kautta päädytään ennalta-arvattavaan lopputulokseen. Viihdyttävää kesälomalukemista. 

Leila Tuure, Kauppamiehen tytär
Tuuren Kauppamies-sarjan 2003 julkaistu kolmas osa ilmestyi heinäkuussa ääni- ja e-kirjana. Minä kuuntelin Kauppamiehen tyttären muutamassa päivässä. Kirja jatkaa tarinaa Weberin suvusta. "Anna on palannut Lyypekistä Poriin jäätyään jo toistamiseen leskeksi ja vietettyään Hermann Weberin perheen parissa melkein kymmenen vuotta. Tällä välin Annan pojantyttäret ovat kasvaneet naimaikäisiksi neidoiksi, joille isä järjestää tarmokkaasti sopivia aviomiehiä. Eläväinen Marie ei kuitenkaan noin vain suostukaan ”naimaan rantamakasiineja”, ja niinpä Anna saa tehtäväkseen viedä uppiniskaisen kaunottaren Tukholmaan sukulaisiin tuulettumaan ja miettimään asioita." Kirja on sopivaa kesäkuunneltavaa ja -luettavaa. Minua tosin alkoi ärsyttää naisten asema, mutta se ei todellakaan johtunut kirjasta vaan siitä mikä naisten asema on ollut ja on edelleenkin. 



Oletko sinä lukenut kirjoja kesällä?
Onko kirjasuosituksia? 

lauantai 1. elokuuta 2020

Heinäkuu 2020

Heinäkuu 


Minä lomailin koko heinäkuun. Aika on mennyt nopeasti ja toisaalta kesäkuusta ja työpäivistä tuntuu olevan jo ikuisuus.

Minulla oli joitain ajatuksia ja tavoitteita heinäkuulle. En tainnut saavuttaa niistä yhtäkään. Onneksi elämää on vielä loman jälkeen. Ehkä haahuilu ilman tavoitteellista liikuntaa, aikaistia nukkumaanmenoja, terveellistä ruokaa ja sivistävää lukemista tuli tarpeeseen. Nyt tekeekin jo mieli ryhdistäytyä. 


Heinäkuussa


- Lomailimme viikon koko perheen kanssa Äänekoskella ja Luhangassa
- Kiukuttelin miehen pitkistä työpäivistä (n. 65h/vko)
- Lasten harrastukset alkoivat
- Kävimme Tuurissa
- Vietin lasten kanssa kesäpäivän Heinolassa
- Kävin Taiteen kotitalossa Keravalla katsomassa purkutaidetta
- Kävin Lahden Radio- ja tv-museossa
- Kävin Mikkelin valokuvakeskuksessa kahdestaan miehen kanssa
- Vietimme viikonlopun Mikkelissä
- Tutustuin ennakkoon Tuusulan asuntomessuihin 
- Kuuntelin 8 äänikirjaa
- Tytöille ostettiin rullaluistimet
- Nuorin täytti 7-vuotta
- Vietimme viikonlopun Päijänteellä saunoen lauttasaunassa ja suppaillen
- Kaikki lapset innostuivat kuuntelemaan Harry Pottereita, Vesa Vierikon ääni kuuluu siis joka puolella kotiamme
- Minä ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi



Luetuimmat blogipostaukset


1. Kesäpäivä Heinolassa lasten kanssa

Postauksessa vinkkejä ilmaiseen tekemiseen Heinolassa. 

2. Sandaaleita ostamassa Lidlissä

Olin kaupan ulkopuolella jo ennen sen aukeamista. Lapset saivat sukat ja sandaalit.

3. Asenne ratkaisee - viime viikon kuulumiset

Vaikka olisi mitä kivaa tekemistä, niin omalla huonolla asenteella voi pilata kaiken. (PMS:llä osuutta asiaan)

4. Ensimmäinen kesälomaviikko

Perinteinen viikkoraportti, jossa mm. viikonasu, kohokohta ja kirja.

5. Uskaltaako ulkomaille matkustaa - vinkit Tallinnaan

Päiväristeily Tallinnaan Victoria I:llä, Fotografiska ja Nudist. 


Hei hei heinäkuu! 
Tervetuloa elokuu! 

Minkälaisia juttuja sinä haluaisit lukea jatkossa blogistani? 

torstai 30. heinäkuuta 2020

Viime viikon 3 x 3

Viime viikolla oli miehen toinen lomaviikko, minulla ehkä jo neljäs. Kahdella lapsella oli useammat treenit, joten olimme kotona viikonloppua lukuunottamatta. Olemme valvoneet myöhään ja nukkuneet normaalia pidempään. Päivärytmi poikkeaa arkisesta rytmistä. Blogin kirjoittamiselle ei tunnu oikein löytyvän aikaa, vaikka mielessä on ollut useampikin aihe. Tässä postauksessa 3 × 3 esittelen viime viikolta kolmet korvikset, kolme museota ja 3 tv ohjelmaa.

Kolmet korvikset

Viime viikolla ostin kolmet korvakorut. Kevään aikana olen opetellut käyttämään isoja korvakoruja ja muutamat niitä ostinkin suomalaisilta korvakorujen tekijöiltä. Nyt ostin sitten kolmet korvikset lisää.




Ostin Marianne Valolan suunnittelemat Lahti-korvakorut. Koruissa on Radiomastot. Nämä sopivat hyvin arkikäyttöön suhteellisen pienen kokonsa ansiosta. Nämä on lisäksi helppo yhdistää minkävärisiin vaatteisiin tahansa.




Lahden satamasta Aatekaapin pop up-myymälästä ostin kahdet korvakorut. Minulta löytyy ennestään jo yhdet kullanhohtoiset nahkanapit Minkan mallistosta. Nyt ostin liikennemerkit. Jotenkin näiden korvisten huumori ja värit kutsuivat ostamaan. Minka on kahden lahtelaisen tarpeistonvalmistuksen artesaanin Minna Kytösen ja Karoliina Syrjälän yhteinen yritys. He valmistavat koruja ja avainnauhoja kierrätysmateriaaleista.




Aatekaapista lähti mukaan myös kierrätysnahkasta valmistetut Venttidesign korvikset. Ihastuin näiden kokoon ja runsauteen. Silti nämä eivät ole painavat.



Kolme museota


Viime viikolla kävin kolme kertaa museossa. Tiistaina kävin Keravalla purkutaidetta katsomassa ystäväni ja kahden teinin kanssa. Blogista löytyy postaus käynnistämme Taiteen kotitalossa




Torstaina kävin miehen ja tyttöjen kanssa Mastolassa eli Lahden Radio- ja tv-museossa. Olemme miestä lukuunottamatta käyneet Mastolassa aiemminkin ja todenneet museon mielenkiintoiseksi myös lapsille. Nyt halusin viedä miehenkin museoon, sillä siellä on Leevi and the Leevings näyttely: Ihanasti sanottu. Mieheni on fanittanut yhtyettä jo vuosia.




Lauantaina kävin miehen kanssa kahdestaan Mikkelin valokuvakeskuksessa katsomassa Stefan Bremerin näyttelyn. Olipa vaikuttava! Ostettiin Bremerin valokuvakirjakin, jotta voimme vielä kotona palata näyttelyn kuviin ja tunnelmiin. 



Stefan Bremer: Duva/ Diva 2011


Kolme sarjasuositusta Yle Areenasta


Brittipojat Intian eliittikoulussa

Viisi brittiläistä työväenluokkaista loppukokeensa reputtanutta teinipoikaa on saanut viimeisen mahdollisuuden ryhdistäytyä koulunkäynnissä. He matkustavat huoltajiensa luvalla Himalajalla sijaitsevaan The Doon Schooliin. Tavoitteena on oppia kurinalaista opiskelua huippuluokan sisäoppilaitoksessa ja aikaa heillä on noin puoli vuotta. Mielenkiintoinen kolmeosainen dokumenttisarja. Jos omilla teineillä alkaisi koulunkäynti tökkiä suosittelisin katsomaan tämän sarjan.


Elämää vankilan jälkeen

Dokumenttisarja ex-vankien ensimmäisestä vuodesta vapaudessa. Haasteena on huumeriippuvuutta, uuden elämän rakentamista sekä rikottujen ihmissuhteiden korjausta. Sen verran rankkaa ja surullista katsottavaa, että olen katsonut vasta kaksi jaksoa. Tässä vaiheessa ihmetyttää sosiaalityön puuttuminen. Eikö asuntoasioita voi hoitaa ennen vankilasta vapautumista?


Le Bureau, vakoojaverkosto

Ranskalainen vakoojadraama, jonka kaikki viisi tuotantokautta vain Areenassa. Ranskan salaisella palvelulla on osasto, le Bureau des légendes, jonka alaisuudessa ympäri maailman kriisialueita sijoitetut vakoojat työskentelevät väärän identiteetin turvin. Minä itse en tätä katso, mutta vähän televisiota katsova mies näyttää olevan ihan koukussa.



Kommenttiboksissa voi kertoa vaikka, että...

Mitä sinä katsot tv:stä,
oman museosuosituksen ja
lempikorun.



Instagram