Slider

Latest from the blog

lauantai 10. huhtikuuta 2021

Toinen koronakevät

Viime vuonna tähän aikaan mies teki etätöitä,  perheemme kolme koululaista oli etäkoulussa, eskarilainen oli kotona ja minulla oli kaksi hoitolasta. Hoitolasten ja eskarilaisen kanssa ulkoilimme lähes joka päivä metsässä. Viikonloppuisin kävimme koko perheen kanssa metsäretkillä. Minä kävin yleensä kerran viikossa ruokakaupassa. Minä olin päättänyt lopettaa työni perhepäivähoitajana kesän jälkeen. Taisimme ajatella, että korona on ohi jouluun mennessä. 




Vuotta myöhemmin

Mieheni tekee edelleen etätöitä. Pojat ovat olleet viimeiset neljä viikkoa etäkoulussa. Ensi maanantaista alkaen heillä alkaa hybridimalli eli etäopetuksen ja lähiopetuksen yhdistelmä. Heidän koulussaan se tarkoittaa sitä, että 7- ja 8-luokkalaiset ovat eri aikaan koulussa. Ensi viikolla 7-luokkalaiset ovat koulussa maanantaista keskiviikkoon ja etänä loppuviikon. 8-luokkalaiset taas ovat etänä alkuviikon ja koulussa loppuviikon. Vanhemman pojan salibandytreenit ovat olleet tauolla helmikuusta lähtien. Nuorempi poika käy muutaman kerran viikossa koristreeneissä, jotka järjestetään koronarajoitusten takia ulkona. Tytöt ovat voineet käydä koulussa normaalisti. Vanhempi tyttö pelaa jalkapalloa ja nuorempi käy kuvataidekoulussa. Heidän harrastuksensa järjestetään normaalisti. 

Minä lopetin työni perhepäivähoitajana viime heinäkuussa. Elokuun puolessa välissä aloitin koronanäytteenotossa ja minun oli tarkoitus olla siellä töissä viime vuoden loppuun. Työni koronanäytteenotossa jatkuu edelleen. Vapaa-ajalla lenkkeilen ja kuuntelen äänikirjoja. Blogia kirjoitan nykyään harvemmin kuin viime vuonna, mutta instagramissa olen aktiivinen. Tilini instassa ovat minnakil ja kirjoihin keskittyvä minnankirjahylly. En ole juurikaan neulonut sitten viime kevään. Kesällä aloitetut villasukat ovat edelleen kesken. 

Perheen yhteiset metsäretket ovat jääneet vähemmälle. Retkeilemme yhdessä vain kerran kuussa. 




Jos vuosi sitten ajattelin koronatilanteen helpottuvan vuoden loppuun mennessä, niin nyt en ajattele mitään. Emme ole varanneet matkoja tai tehneet mitään suunnitelmia. Päivä kerrallaan. Minulla on kyllä passi voimassa ja rokotukset otettu. Tällä hetkellä odotan oikeastaan rajoitusten vähenemistä, suppailukauden alkamista ja sukulaisten tapaamista. 




Aurinkoista viikonloppua! 


lauantai 3. huhtikuuta 2021

Maaliskuun kirjasuosituksia

Maaliskuussa luin yhden kirjan ja kuuntelin 8 äänikirjaa. Mukana oli muutama suomalainen dekkari, joiden tapahtumat sijoittuivat Hollolaan ja Lahteen.  Muutama kevyempi kirja, jotka kuuntelin helpottamaan talviloman peruuntumisen aiheuttamaa ärsytystä. Yksi selfhelp, joka ei ärsyttänytkään, vaan viihdytti. Kuuntelin myös yhdeksästä novellista koostuvan esikoisteoksen, joka herätti tunteita ja ajatuksia. Kuukauden suosikkini oli Saara Turusen Järjettömiä asioita. 




Mari Frisk, Neliöjuuri 


Kirja siitä miten kaksi pariskuntaa päätyvät hankkimaan yhteisen lapsen. Hauskaa ja viihdyttävää kuunneltavaa. Sopi hyvin lomakirjaksi. Lopussa luulin, että uniajastin katkaisi kirjan kuuntelun, niin yllättäen kirja loppui. Kirjan loppu kuulosti siltä, että jatkoa voisi olla tulossa.


Jenny Colgan, Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita 


Peruuntuneet lomasuunnitelmat ja miehen kokonaan peruuntunut loma vaati kepeää kuunneltavaa. Jenny Colganin Auringonsäteitä ja vuorovedenvaiheita sopi loistavasti mielentilaani. Kirja on jatko-osa Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua kirjalle. 


Emma Rous, Täydelliset vieraat 


Facebookista löytyvän Olgan kirjakerhon ensimmäinen kirja oli Täydelliset vieraat. Kirja ei kuulostanut erityisen kiinnostavalta, mutta yhtenä iltana annoin kirjalle mahdollisuuden. Kuuntelin puolet kirjasta illalla ja loput seuraavana aamuna. Viihdyttävä ja nopeasti kuunneltava kirja, jossa on 2-3 aikatasoa. Mysteeri, joka selvisi oikeastaan vasta lopussa. 


Lotta Backlund, Sano kyllä! - Miten saada reippaudella suhteetonta etua työelämässä ja muussakin elämässä 


Selfhelp ei yleensä ole ollenkaan mun juttu. Backlundin kirja ei ärsyttänyt minua normaalin selfhelpin tavoin, vaan otin tämän enemmänkin jutusteluna kaverin kanssa. Backlund sopi hyvin lukemaan oman kirjansa. Sopivan tsemppaava kirja elämäntilanteisiin, jotka eivät ole liian haastavia ja rankkoja. 


Karo Hämäläinen, Yksin 


Nappasin kirjaston palautushyllystä Karo Hämäläisen kirjan Paavo Nurmesta. En oikeastaan tiennyt Nurmesta muuta kuin nimen ja patsaan. Mikään mukava heppu Nurmi ei ollut, mutta ei kai huippu-urheilijoista sellaista voi olettaakkaan. Kuukauden ainoa kirja, joka ei ollut äänikirja.


Eija Piekkari, Sivuaskel 


Kirja jatkaa lahtelaisen rikosylikonstaapeli Kristiina Elon tarinaa. Hollolassa asuvan Krissen lähipiirissä tapahtuu kaksi murhaa. Murhien lisäksi Krisse selvittelee myös yksityiselämänsä sotkuja. Kirja ei ollut liian pelottava kuunneltavaksi illalla ennen nukahtamista. Kiinnostavaa oli, että tapahtumat sijoittuivat Hollolaan ja Lahteen. 


Eija Piekkari, Pako portin alta 


Piekkarin kolmas dekkari lahtelaisesta rikosylikonstaapeli Kristiina Elosta. Tämä kirja oli jo sujuvampaa kuunneltavaa kuin kaksi edeltäjäänsä. Kirjassa viehättää tutut tapahtumapaikat. Ärsyttävää on karikatyyriset henkilöhahmot. 


Saara Turunen, Järjettömiä asioita 


Nuori dramaturgiopiskelija lähtee vaihtoon Barcelonaan ja tapaa katalonialaisen miehen, johon rakastuu. Seuraa vuosien etäsuhde kahden maan välillä. Kirja oli kiehtova ja päähenkilön elämänvalinnat mielenkiintoisia. Oli ihana päästä kirjan mukana Barcelonaan ja Berliiniin sekä etenkin päähenkilön pään sisään. Kuuntelin Krista Kososen lukeman äänikirjan kahdessa päivässä. Olen tykännyt paljon myös Turusen aiemmista kirjoista Rakkaudenhirviö ja Sivuhenkilö, jotka kuuntelin viime vuonna. Autofiktio kiinnostaa ja viehättää minua.


Elina Viinamäki, Vaimoni - ja muita henkilökohtaisia tarinoita


Kuuntelin äänikirjana tämän yhdeksän lyhyehköä novellia sisältävän esikoisteoksen. Odotin jotain hauskaa ja hulvatonta, koska lukijana oli Pirjo Heikkilä. Tunnelma novelleissa oli ahdistava ja omituinen. Kirjan henkilöt olivat ärsyttäviä ja ikäviä ihmisiä. Toisaalta tunnistin henkilöissä samoja ominaisuuksia kuin itsessäni. Tunteita ja ajatuksia herättävä kirja. Tästä olisi mielenkiintoista keskustella lukupiirissä. 


Aiemmin tänä vuonna olen kirjoittanut blogiin lukemistani kirjoista: 

Helmikuun kirjat

Tammikuun kirjat


Instagramista löytyy lukemani kirjat tililtä Minnankirjahylly 


Minkä kirjan sinä olet lukenut viimeksi?

Oliko tuttuja kirjoja näiden minun lukemieni joukossa? 

maanantai 29. maaliskuuta 2021

Palmusunnuntai noitana


Virvon varvon koronan hiiteen, jengin koolle vaik aamu viiteen,

Virvon varvon reissut, matkat, raflat auki pöytiin safkat.

Virvon varvon klubit, keikat, teatterin penkit, yksiin juhliin vaarit ja veikat!

Virvon varvon muksut kouluun, täydet junat Turkuun ja Ouluun.

Virvon varvon paremmat ajat, maailman vapaan, avoimet rajat,

Rokote sulle, piikki myös mulle!   



En tiedä tuon yllä olevan virvontarunon alkuperää. Tuttavani jakoi sen instagramtilini kommenteissa, kun julkaisin kuvan itsestäni "noitana". Tänä vuonna palmusunnuntai meni näytetikkua heilutellessa, kun tein 12 tunnin työvuoron. Vielä olisi pari aamuvuoroa ennen pääsiäisvapaita. 

Meillä lapset jättivät tänä(kin) vuonna virpomisen väliin. Muutama tuttu lapsi oli käynyt meillä virpomassa. Olivat kysyneet etukäteen, että saako tulla virpomaan. 





Mukavaa uutta viikkoa! 



 

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Toiset koronasynttärit

11 vuotta sitten perheeseemme syntyi kolmas lapsi. Isoveljet olivat 4 v 1kk ja 2v 6kk vanhoja. Emme tienneet vauvan sukupuolta etukäteen. Tyttö syntyi maaliskuisena sunnuntaina 13 päivää lasketun ajan jälkeen. Sairaalassa oli RS-viruksen vuoksi vierailukielto, mutta isä ja sisarukset saivat tulla osastolle. Alla olevassa kuvassa on sisarusten ensikohtaaminen. Minä sain suostuteltua lapset lavastamaan vanhan kuvan uudestaan. Perheen nuorin oli harmissaan, kun hän ei ole kuvassa. Kuva on otettu yli kolme vuotta ennen kuopuksen syntymää. Veikkaan, että viimeistään ensi kesänä meillä kuvataan vanhoja kuvia uudestaan kuopuksen 8-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. 




 
Aloitimme tänä vuonna perheessämme perinteen käydä ravintolassa syömässä syntymäpäivän kunniaksi. Synttärisankari saa valita ravintolan. Esikoisen synttäreitä ehdimme ravintolassa juhlistaa. 11-vuotiaan syntymäpäivänä ravintolat olivat kiinni. Synttärisankari toivoi mäkkiruokaa, joten haimme sitä kotiin. Kakun leivoimme itse. Jo perinteeksi on muodostunut leipoa kolmannen lapsen synttäreillä vadelma-sitruunakakku, jossa täytteenä on vadelmista, vispikermasta, sitruunatuorejuustosta ja vaniljakreemijauheesta tehty mössö.



Lahjaksi 11-vuotias toivoi Harry Potter tietopeliä ja led-valoja omaan huoneeseensa. Potter peli on jo hänelle annettu ja sitä on pelattu  lähes koko perheen voimin. Mies ei ole lukenut Pottereita eikä nähnyt leffoja, mutta hän on päässyt pelaamaan kuopuksen joukkueessa. 

Meillä oli suunnitteilla viime kevääksi 10-vuotisjuhlat, jotka jäivät pitämättä koronarajoitusten takia. Olin ostanut koristeitakin valmiiksi edellisenä syksynä Espanjasta. 11-vuotisjuhlatkin jäivät väliin. Toivottavasti ensi vuonna voimme juhlat järjestää! 





keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Miten kaikin tavoin hiihtoloma voi mennä pieleen?

Neljällä lapsellamme oli viikon hiihtoloma koulusta. Minä sain heidän lomaviikolleen kuusi vapaapäivää käyttämällä työaikapankkiin kertyneitä tunteja. Miehen oli tarkoitus myös lomailla. Loman lähetessä miehen lomapäivät vähenivät. Töissä oli liian kiireistä. Lopulta mies ei voinut pitää yhtään lomapäivää. Päinvastoin hänellä oli pitkiä työpäiviä lasten lomaviikon alussa. Lopulta meillä oli yksi yhteinen koko perheen vapaapäivä hiihtoloman aikana, lomaviikon ensimmäinen sunnuntai. 



Meillä oli haaveissa matkustaa Keski-Suomeen äitini ja hänen miehensä luokse, jos vain koronatilanne sen sallii. Ei sallinut. Koronatilanne huononi juuri ennen lomia, eikä ollut suositeltavaa matkustaa. Niinpä reissu peruttiin yhteisellä päätöksellä. 

Olin haaveillut retkiluistelusta lomalla, mutta plussakeli vesitti luisteluhaaveet röpelöittämällä jään. 




Mitä me sitten teimme lomalla? 


Vaihdoimme tyttöjen huoneita. Kuopus sai vaihdossa isomman huoneen ja enemmän leikkitilaa. Tällainen siivoaminen ja järjestely oli minulle uudenlainen lomakokemus. Yleensä en halua käyttää lomaani siivoamiseen. 

Minä kävin kolme kertaa hiihtämässä. Viimeinen kerta jäi erityisesti mieleen, sillä suksivalinta ei osunut kohdalleen. Sukset eivät pitäneet yhtään. Tasatyönnöin eteneminen oli raskasta ja välillä yritin luisteluhiihtoa, joka ei oikein ole minun juttu. Ainakaan perinteisen tyylin 
suksilla ja monoilla.




Kohokohtia tällä lomalla oli illalla television katselu ja herkkujen syöminen. 10-vuotiaan kanssa teimme yhdessä donitseja ja vohveleita. Televisiosta katselimme muun muassa Putousta, Master Chefiä, Myyrää, Kuutamolla-sarjaa ja Sukuni tarinaa. Yle Areenasta katsoin Unelmaa Lapista. Miehen kanssa aloimme seuraamaan Maajusseja maailmalla. Luin myös kirjoja ja kuuntelin äänikirjoja. 



Kävimme Heinolassa katsomassa valotaidetta. Alexander Reichsteinin He olivat täällä -valonäytelmän 1800-luvun hahmot olivat esillä hiihtolomaviikolla Heinolan Rantapuistossa. Mieskin ehti töiltään meidän mukaan Heinolaan. Hänen jääkiekossa katkenneiden hampaiden tilalle tehdyt tekohampaat värjäytyivät erikoisen värisiksi ultraviolettivalossa. 



Jos tämä blogipostaus kuulostaa rasittavalta valitukselta, niin tämä ei ole mitään siihen verrattuna, mitä perheeni on saanut kuulla viime aikoina. 

Onneksi kiukutteluni ja synkät ajatukseni pilasit vain lähinnä oman lomatunnelmani. Nyt kun katselen jälkeenpäin lomaviikon kuvia kännykästä, niin viikko ei näytä ollenkaan niin pahalta. Olihan meillä paljon mukavia hetkiä. Moni kaveri ja somekaveri tuntui lomailevan Lapissa hiihtolomalla. Heidän kuvien katsomista somessa oli pakko vältellä. Olin liian kateellinen. 




Mukavaa viikkoa!  


maanantai 1. maaliskuuta 2021

Helmikuu 2021

Helmikuussa


- Osallistuin Juomavinkin kuohuviinitastingiin facebookissa
- Meillä oli 16. hääpäivä
- Esikoinen täytti 15 vuotta
- Kävin hiihtämässä useamman kerran
- Vietimme päivän ulkoillen ystäväperheen kanssa Hartolassa
- Talvilomareissu Keski-Suomeen peruttiin koronan takia
- Mies perui lomapäivänsä töiden takia
- Kuuntelin 5 äänikirjaa ja luin 3 kirjaa
- Katsoin Yle Areenasta Unelma Lapista dokumenttisarjan, joka oli aivan ihana! 
- Netflixistä katsoin Bridgestonea, enkä ymmärrä miksi sarjaa hehkutetaan niin paljon
 




Helmikuun kirjat 


Helmikuussa kuuntelin 5 äänikirjaa ja luin 3 kirjaa. Kirjoista kolme oli dekkaria. Minähän en ole lukenut oikeastaan koskaan dekkareita. Olen kokenut ne liian pelottaviksi ja ahdistaviksi. Viime syksyn jälkeen olen lukenut jo viisi dekkaria. J.K. Rowlingin Ikkabogin luin ääneen kuopukselle. Oli ihanaa lukea pitkästä aikaa lapselle. Samalla meille syntyi hyviä keskusteluita kirjasta ja vähän muustakin. 





Oyinkan Braithwaite, Sisareni sarjamurhaaja

Nigerialaisen Braithwaiten esikoiskirja Sisareni, sarjamurhaaja oli viihdyttävä ja nopeasti luettava kirja. Virkistävän erilainen dekkari. 


J.K. Rowling, Ikkabog 
 
Pitkästä aikaa luin ääneen lapsille. Jo pidempään olen ulkoistanut lukemisen äänikirjasovelluksille. Yhdessä vietetty aika kirjaa lukien ja luetusta keskustellen oli niin ihanaa, että aloitan kohta jonkin toisenkin kirjan lukemisen lapsille. Rowling on keksinyt Ikkabog tarinan jo 10 vuotta sitten, mutta korona sai hänet julkaisemaan kirjan. Alkuun kirja oli luettavissa netissä ja lapset saivat osallistua kilpailuun, jossa piirrettiin kuvituksia kirjaan. Suomenkielisessä Ikkabogissa on suomalaisten lasten piirroksia.  


Anni Kytömäki, Margarita 
 
En oikein tiedä, mitä sanoisin Anni Kytömäen Finlandia-palkinnon vuonna 2020 voittaneesta Margaritasta. Olen vaikuttunut! Kirja oli runsas ja monipuolinen. Opin uutta muun muassa simpukoista ja poliosta. 


Anna-Leena Härkönen, Olis niin kiva ja muita kirjoituksia 

Kuuntelin Härkösen Olis niin kivan kepeänä välipalana. Ja kivahan kirja olikin. Viihdyttävää, helppoa ja ajatuksiakin herättävää kuunneltavaa yhdeltä nuoruuden ajan lempikirjailijaltani. 


Elina Backman, Kun kuningas kuolee

Esikoisdekkari, jonka tapahtumat sijoittuvat Hartolaan. Olen viettänyt lapsena ja nuorena paljon aikaa Hartolassa isovanhempieni luona. Olikin kiinnostavaa, että kirjan tapahtumat sijoittuivat tuttuihin paikkoihin. 17 tuntia äänikirjaa tuntui etukäteen pitkältä, mutta henkilöt ja tapahtumat tempaisivat mukaansa. Syyllinenkin selvisi vasta lopussa.  


Eija Piekkari, Haamupari 

Jo toinen kirja peräkkäin, jossa liikutaan Päijät-Hämeessä ja tutuissa paikoissa. Olen näköjään huomioinut nämä koronasuositukset myös lukemissani kirjoissa. En juuri poistu omasta maakunnasta edes kirjojen välityksellä. Dekkari on ensimmäinen osa sarjaa, joka kertoo lahtelaisesta kansantanssia harrastavasta poliisista, Kristiina Elosta. Viikonlopun harjoitusleiri päättyy ikävästi, kun yksi tanssijoista kuolee väkivallan uhrina.  


Katriina Huttunen, Surun istukka 

Surun istukka on Katriina Huttusen omaelämäkerrallinen esikoisromaani, jossa hän kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan tyttärensä itsemurhan jälkeen. Kirja kuvaa katkelmien omaisesti äidin tunteita ja tekemisiä noin kaksi vuotta itsemurhan jälkeen. Kirjassa vieraillaan usein hautausmaalla ja kuvaillaan läheisten suhtautumista kuolemaan ja surevaan äitiin.  


Lena Andersson, Omavaltaista menettelyä - Romaani rakkaudesta 

Ajattelin tämän kirjan olevan kevyt hömppäinen välipala. Kirja oli lyhyt, mutta erilainen romaani rakkaudesta kuin etukäteen luulin. Kirjan päähenkilö Ester rakastuu vanhempaan taitelijaan. Jättää entisen miehensä ja on sekopäisen rakastunut mieheen, jolta ei vastarakkautta saa. Päähenkilön ajatukset ja toiminta ärsytti, ehkä siksi että olen joskus itsekin ollut yhtä typerästi ihastunut.  



Hei hei helmikuu! 

Tervetuloa maaliskuu! 

Instagram