keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Vuorotyöläisen äitienpäivä


 

Minulla oli äitienpäivänä töitä 9-21, joten tänä vuonna perinteinen äitienpäivän vietto jäi välistä. Sanoin lapsille etukäteen, että he saavat nukkua sunnuntaiaamuna niin pitkään kuin haluavat, minä vain syön ja lähden töihin. Aamulla ehdin nähdä nopeasti kaikki lapset nukkuvaa esikoista lukuunottamatta. Tytöt olivat tehneet kortit ja pienet lahjat koulussa. Nuoremman pojan askartelemaan kauniiseen laatikkoon oli pakattu lahjani eli Polarin älykello. Loppupäivän olin töissä ja kiirettä riitti. Lounastauolle tilasimme muutaman työkavarin kanssa kebabit. 






Ihan näin vähällä juhlinnalla ei äitienpäivää sivuutettu. Lauantaina miehen vanhemmat kävivät meillä kylässä. Olemme nähneet heitä viimeksi lokakuun alussa. Aloitin aamun miehen kanssa lenkillä. Minulla on menossa 8 viikon treeniohjelma "nollasta viiden kilsan juoksijaksi". Kun palasimme lenkiltä tytöt olivat yllättäneet. 11-vuotias oli tehnyt croisantteja ja 7-vuotias oli kattanut minulle aamupalan tarjottimelle. Oli miehen keittämää puuroa, kaksi leipää justolla, kinkulla, salaatilla ja tomaatilla. Lempimukissani oli karpalomehua. Tyttö oli käynyt keräämässä pihalta kukkia snapsilasiin. Aamupalan tekeminen minulle oli tytön idea, josta on kiittäminen ekaluokan opettajaa. Opettaja oli kehottanut lapsia yllättämään äidit aamiaisella. 






Lauantaina nautimme alkoholittomat karpalodrinkit ja grillasimme HK:n uutuus tuotteita. 


Karpalodrinkki 

1 litra Ocean Spray karpalomehujuomaa
1 litra lime/sitruunalimsaa
Jäitä
Koristeeksi lime siivuja ja mustikoita

*Ocean Spray karpalomehujuoma saatu 






Äitienpäivän etkojen ruoka


Grillissä: 

HK Viljaporsaan kasslerlankku, Smoky BBQ
Grillisiivut viljaporsaan sisäpaistista, Tennesee BBQ
Jauhelihapihveja (nirsoimmille lapsille)
Paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia

Uunissa: 

Lohkoperunat, voideltu valkosipulivoilla paiston loppuvaiheessa
Parsa

Mozzarellasalaatti


Teini oli haltioissaan, kun tarjolla oli niin monenlaista lihaa. Kaikki maistui kuulemma hyvältä. Niin maistui muillekin. Grillimestari kehui etenkin kasslerlankkua, jonka valmistaminen grillissä oli helppoa ja lopputulos oli maukas. 


* HK:n tuotteet saatu






Alla olevassa kuvassa on äitienpäivän etkot 2021 ja oikella puolella äitienpäivä 2016.




lauantai 8. toukokuuta 2021

Viikon parhaat



Tällä viikolla näin kevään ensimmäiset valkovuokot. Kylmän ilman takia kukat olivat kiinni. Valkovuokoista tulee mieleen äitienpäivä. Tänä vuonna meiltä jää äitienpäivän perinteet välistä, sillä minulla on töitä 9-21. Nuorinta harmitti, kun hän ei saa tehdä minulle aamupalaa ja tulla herättämään. Ei kuulemma jaksa nousta aikaisin. <3

Viikon asu 


Äitini antoi minulle jokin aika sitten vanhan neuletakkinsa, jonka mummoni on äidilleni neulonut. Neuletakki on lämmin ja todella hyvässä kunnossa. Olenkin ihastellut somessa ihmisten islantilaisneuleita. Nyt minullakin on oma karhea neule, jota voi käyttää ulkona. 




Viikon kirjat


Emma Jane Unsworth, Aikuiset

Kolmikymppisen Jenny McLaine on menettänyt sekä poikaystävänsä että feministisen kolumninsa, koska feministi ilman kuuluisaa valokuvaajamiestä ei kiinnosta ketään. Ex alkaa seurustella naisen kanssa, josta Jennyllä on Instagram-pakkomielle. Koominen romaani digiajasta. Kirja oli välillä hauska ja oivaltava ja välillä odotin kirjan jo loppuvan.  





Noronen, Tarja Kulho - Lomille lompsis
  
En malttanut odottaa lomaa kuunnellakseni tämän kirjan. Kirja sopii keveäksi välipalaksi tai lomalukemiseksi. Äänikirjana tämä toimii hyvin, sillä kirjan lukee Paula Noronen Tarja Kulhon äänellä. Tarja Kulho on minulle tuttu jo vuosien takaa Radio Mafiasta. Tämä on jo toinen osa räkkärimarketin kassan elämää kirjana. 




Viikon sarja: Emily in Paris (Netflix)


Kaipasin jotain kevyempää katsottavaa Ivalon rinnalle. Yritin ensin katsoa Julkkis Big Brotheria, mutta kaikki puhuivat siinä yhtä aikaa, eikä jutuissakaan ollut mitään järkeä. Katsoimme sitten miehen kanssa jakson Emily in Parisia ja ihastuimme heti! Juuri sopivan hauskaa, kepeää, kliseistä ja stereotyyppistä. Nuori amerikkalainen ja kielitaidoton nainen lähetetään Pariisin toimistolle töihin, eikä väärinymmärryksiltä ja kommelluksilta vältytä. Sarjassa Pariisi näyttää niin kauniilta! Ollaan miehen kanssa koukussa sarjaan ja meillä on enää muutama jakso katsomatta. Mitä ihmettä me katsotaan seuraavaksi? 


Viikon ruoka: itsetehty kanakebab


Tällä viikolla tein ensimmäistä kertaa itse kanakebabia tällä ohjeella. Ruoka yllätti positiivisesti helppoudellaan ja maullaan. Minä söin kanakebabia riisin, srirachamajoneesin ja fetasalaatin kanssa. Srirachamajoneesiin laitoin teelusikallisen srirachaa noin puoleen desiin majoneesia. Perhe oli paistanut kanakebabia pannulla minun ollessani töissä. Maku oli kuulemma vain parantunut.






Iloa ja aurinkoa viikonloppuun! 


sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Huhtikuu 2021


Huhtikuussa


- Ostimme pihaan pitkään haaveilemani tulipaikan omaan pihaan
- Esikoinen sai skootterin, mopokorttia hänellä ei vielä ole 
- Esikoinen on suorittanut mopokortin teoriakokeen, mutta käsittelykoe on vasta kolmen viikon päästä
- Minä tein oman version Rakkautta Koleran aikaan kirjan kannesta
- Ostin muutaman kerran kukkia kukkakaupasta piristämään arkea
- Kävimme miehen kanssa pariskuntavalokuvauksessa
- Yhtenä lämpimänä viikonloppuna tarkeni syödä ulkona aamupalan, lounaan ja päivällisen
- Kokosimme trampoliinin
- Pihaan nousi kevään ensimmäiset kukat
- Olen ostanut pihalle narsisseja ja orvokkeja






Huhtikuun kirjat


Kuuntelin huhtikuussa neljä äänikirjaa. Se on normaalia vähemmän, mutta kirjat olivat koskettavia ja hyvin kirjoitettuja. Voin suositella näitä kaikkia!


Linda Boström Knausgård, Lokakuun lapsi 

Linda Boström Knausgård on ollut useasti psykiatrisessa hoidossa vuosina 2013-2017. Kirjassaan hän kertoo lapsuudestaan, nuoruudestaan ja aikuisuudesta, johon kuuluu avioliitto, monta lasta ja avioero. Etukäteen minua kiinnosti se, että Linda oli kirjailija Klaus Ove Knausgårdin puoliso. Kirjaa kuunnellessa erityisesti psykiatriseen hoitoon liittyvät asiat kiinnostivat ja järkyttivätkin. Linda kuvaa muun muassa saamiaan sähköhoitoja. 


Susan Heikkinen, Pullopostia Seilin saarelta - Potilas nro 43 

Kirja kertoo Saima Rahkosen (1903-1959) tarinan sekä kertoo myös psykitrisen hoidon historiasta ja kehityksestä. Mielenkiintoinen, koskettava ja koukuttava kirja. 


Hanna Brotherus, Ainoa kotini 

Rehellinen ja avoin esikoisromaani lapsuudesta, perheestä, parisuhteista, äitiydestä ja elämästä. Rakastan autofiktiota ja tämä oli hyvin kirjoitettua ja ajatuksia herättävää kuunneltavaa. Hanna Brotherus lukee itse oman kirjansa. 50-vuotiaalla neljän lapsen äidillä on jo paljon elämänkokemusta. Pystyin samaistumaan monta kertaa kirjan aikana. 


Natasha Lester, Ranskalainen valokuvaaja 

Romaani perustuu kuvajournalisti Lee Millerin elämään. Kirjassa liikutaan kahdella aikatasolla. 1942 Voguen malli, Jessica May, lähtee Eurooppaan sotakirjeenvaihtajaksi. Hän kokee sotakauhuja, halveksuntaa, naisvihaa ja syrjintää, mutta hänellä on myös ystäviä. 2005 australialainen taidekuriiri D'Arcy Hallworth saapuu ranskalaiseen linnaan pakkaamaan arvokasta valokuvakokoelmaa. Kirjassa nämä kaksi aikatasoa yhdistyvät. Kirjaa kuunnellessa minua hieman häiritsi se, että mietin mikä voisi olla totta ja mikä kuvitelmaa. Erityisen kiinnostavaa olikin, kun kirjan lopussa kirjailija kertoi käyttämistää lähteistä. Ehdottomasti aion tutustua Lee Milleriin.  




Huhtikuun blogipostaukset


Kirjoitin huhtikuussa kuusi blogipostausta. Kolme suosituinta kirjoitusta olivat:


Voitin Instagramissa arvonnasta valokuvauksen kahdelle. Kävimme miehen kanssa muutama viikko sitten Ninnun kuvattavana. 


Kuvia ja kokemuksia yhdeltä huhtikuiselta viikolta. 


Kirjoitus siitä miten tämä toinen koronakevät eroaa ensimmäisestä. 
 



Hei hei huhtikuu! 

Tervetuloa toukokuu! 
 

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Viikon parhaat

Miten ihmeessä nyt on jo perjantai? Tänään on vappuaatto ja huomenna jo toukokuu! Ihan hullua! Poikien jo joskus talvella alkanut etäkoulu ja joitain viikkoja sitten hybridiksi muuttunut opetus palaa maanantaina normaliin lähiopetukseen. Vieläkään he eivät pääse sisätiloihin harrastamaan. Tämä viikko on sujahtanut nopeasti lähinnä töitä tehden. Tässä postauksessa palaan edellisen viikon kohokohtiin. 


Viikon kirja

Natasha Lester, Ranskalainen valokuvaaja

Romaani perustuu kuvajournalisti Lee Millerin elämään. Kirjassa liikutaan kahdella aikatasolla. 1942 Voguen malli, Jessica May, lähtee Eurooppaan sotakirjeenvaihtajaksi. Hän kokee sotakauhuja, halveksuntaa, naisvihaa ja syrjintää, mutta hänellä on myös ystäviä. 2005 australialainen taidekuriiri D'Arcy Hallworth saapuu ranskalaiseen linnaan pakkaamaan arvokasta valokuvakokoelmaa. Kirjassa nämä kaksi aikatasoa yhdistyvät. Kirja oli mukaansatempaava ja vaikuttava. Kirjaa kuunnellessa minua hieman häiritsi se, että mietin mikä voisi olla totta ja mikä kuvitelmaa. Erityisen kiinnostavaa olikin, kun kirjan lopussa kirjailija kertoi käyttämistää lähteistä. Ehdottomasti aion tutustua Lee Milleriin. 




Ravintovalmennus


Sain instagranyhteistyönä ravintovalmentaja @elsalinnean Roar Start ravintokartoituksen, joka perustuu ruokapäiväkirjan analyysiin. Oli havainnollistavaa nähdä graafeina se, mitä omat syömiset sisältävät. Sain käytännön vinkkejä siitä, miten muuttaa syömisiäni päästäkseni tavoitteisiini. Yllätyksekseni minun ei pelkästään tarvitse vähentää syömistä vaan lisätäkin pitää! Koronan takia valmennustapaaminen hoitui Zoomin välityksellä ja analyysin ja graafit myös sähköpostiin. 

Ravintovalmennus ei olisi voinut tulla parempaan ajankohtaan, sillä toissa maanantaina aloitin 8 viikon treeniohjelman "Nollasta viiden kilsan juoksijaksi". Jotta treeniä jaksaa tehdä on syömistenkin hyvä olla kunnossa. Treenin ja syömisten suhteen minulla on tavoitteena jaksaa paremmin arjessa ja voida hyvin. En ole jättänyt mitään kokonaan pois ruokavaliostani, mutta herkkupäiviä pidän vain viikonloppuisin. En enää joka päivä. 





Viikon viini 


Reilu vuosi sitten kuulin Jyväskylässä Ravintola Pöllöwaarissa, ensimmäistä kertaa oranssi viinistä. Viini valmistetaan valkoviinirypäleistä punaviininvalmistustekniikalla. Valkoviinistä poiketen myös rypäleiden kuoret jätetään viiniin. En juurikaan juo punaviiniä tai valkoviiniä, mutta näköjään kerran vuodessa tulee mieleen oranssi viini ja haluan sitä maistella. Kaikista Lahden alueen Alkoista ei oranssi viiniä löydy. Launeen Alkon valikoimista mies löysi oranssi viiniä. Kotiin hän osti myyjän suositteleman pullon, joka oli meidän molempien mieleen. 


Ilramato Pinot Grigio 2019

19,90€ / 0,75l

Kuiva, hapokas, mangoinen, persikkainen, klemantiininen, herukkainen, mausteinen, mineraalinen




Viikon kimppu


Ostin jo tiistaina kukkia vappuviikkoa piristämään. Toiveenani oli mahdollisimman värikäs vappukimppu. Tällaisen kimpun minulle teki Kukkakauppa Valkoinen omena




Osallistuin Instagramissa Amman lukuhetki järjestämään Copycat-kansikuvakilpailuun, jossa tehdään oma versio jonkin kirjan kannesta. Oman versioni tein Gabriel García Márquezin kirjasta Rakkautta koleran aikaan. Minun versioni nimi on Rakkautta koronan aikaan. 




Viime vuonna osallistuin tähän haasteeseen ensimmäistä kertaa. Silloin tein oman versioni Marilyn Monroesta kertovasta kirjasta. Mieheni heittäytymisen ansiosta kanteni sai kunniamaininnan. Vuosi sitten kirjani nimi oli Mikkelin Marilyn - vaimo pakotti. 




Ps. Amman lukuhetken blogista löytyy hienoja kansia. Kannattaa käydä katsomassa, mitä upeita ja hauskoja kansia eri vuosien voittajat ovat tähän haasteeseen tehneet. 

Vielä tänään 30.4. ehtii osallistua Copycat haasteseen. Copycat 2021 

Täältä löytyy: Copycat kunniagalleria


Viikon sarja


Katsoin Netflixistä dokumenttisarjan Kolme vaimoa, yksi mies. 2018 valmistunut ohjelma kertoo fundalistimormoneiden elämästä. Kuvausryhmä seurasi vuoden ajan Utahin erämaassa elävän mormoniyhteisön elämää kuvaten moniavioisia perheitä Rockland Ranchilla. Minua kiinnostaa erilaiset uskonnot ja ihmisten tavat. Olin ehkä ajatellut näkeväni dokumentissa meikittömiä kaapuihin pukeutuvia alistettuja naisia, mutta sarjan naiset olivat meikattuja, hiukset laitettuja ja he pukeutuivat tiukkoihin farkkuihin. Alistuneita he olivat. Vaikka he kokivat mustasukkaisuutta siitä, että mies vietti aikaa muiden vaimojen kanssa, he halusivat silti elää moniavioisesti. Sillä tavalla, kun pääsee paremmalle paikalle taivaassa. 



Hauskaa vappua! 

Aurinkoa ja iloa alkavaan toukokuuhun!



maanantai 26. huhtikuuta 2021

Pariskuntakuvauksessa


Tapasimme torstaina 2.9.1999. Olemme olleet yhdessä 21 vuotta, 7 kuukautta, 3 viikkoa ja 3 päivää. Olemme olleet pidempään yhdessä kuin erikseen. Yhteisiin vuosiin on mahtunut urheilun ja opiskelun yhdistämistä, matkustelua kahdestaan, muuttoja, remontteja, juhlia, ammattiin valmistumisia, häät, arkea, parisuhdekursseja, neljän lapsen syntymät, lasten harrastuksia, työtä ja perheen yhteisiä matkoja. Viime viikonloppuna kävimme By Ninnun kuvattavana. Voitin instagramarvonnassa valokuvauksen. 




Minusta ja miehestä ei ole paljoakaan yhteiskuvia. Valokuvissamme esiintyvät yleensä lapset tai lapset ja mies. Minä en oikein viihdy kameran edessä, mutta tykkään ottaa kuvia. Olen yrittänyt siedättää itseäni valokuvissa olemiseen instagramin avulla. On kuitenkin eri asia ottaa itsestään selfie tai sata, jos ei ole otoksiin tyytyväinen kuin olla valokuvaajan kuvattavana. 




Alkujännityksen jälkeen Ninnu sai minutkin rentoutumaan ja lähes unohtamaan sen, että meitä kuvataan. Valokuvauksesta muodostui voimaannuttava ja meitä pariskuntana yhdistävä kokemus. Tunnin treffit, jonka aikana juteltiin mukavia. Kokemus tuntui lähes epätodelliselta, koska emme ole olleet pitkään aikaan kahdestaan missään.  Lounastreffeillekkään emme ole päässeet ravintolasulun takia.



Milloin sinä olet käynyt viimeksi valokuvaajalla?


Minua ja miestä kuvattiin viimeksi hääpäivänä 2005. 



Tämän postauksen valokuvat on ottanut Ninnu Isomäki - By Ninnu

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Viime viikon parhaat

Viime viikolla


- Bongasin ensimmäiset kukat luonnosta
- Söimme ensimmäisen kerran ulkona
- Söin ensimmäisen aamiaisen ulkona
- Ostin pihaan neljännen lavakauluksen ja pohdin, mitä laatikoissa kasvatetaan tänä vuonna
- Kävin vaa'alla ja huomasin olevani tyytymätön nykyiseen olotilaani 
- Tänään, maanantaina aloitan kahdeksan viikon juoksuohjelman nollasta vitoseen. 
- Voitin instagramin arvonnasta valokuvauksen ja kuvaajana toimi By Ninnu
- Kävin miehen kanssa kahdestaan valokuvauksessa
- Näin viikonloppuna äitiäni ja hänen miestään ekaa kertaa sitten viime syksyn
- Esikoinen sai skootterin
- Minä opettelin ajamaan skootterilla 
- Lapset kokosivat trampoliinin
- Vapaa aurinkoinen viikonloppu sai minut huippu hyvälle tuulelle















Aurinkoa ja iloa uuteen viikkoon! 







keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Viime viikon parhaat

Pitkästä aikaa kirjoittelen viikkopostausta. Edelleenkin olen hieman hukassa tämän blogini kanssa. En oikein tiedä, että lopettaakko kokonaan ja jos jatkan blogin pitämistä, niin mistä tänne kirjoittaisin. Tässä postauksessa kerron niistä asioista, jotka ilahduttivat ja inspiroivat minua viime viikolla. 


Aloitetaan maisemakuvalla. Käyn useaman kerran viikossa kävelyllä yksin tai naapurissa asuvan ystävän kanssa. Käydessäni kävelyllä yksin tulee otettua valokuvia. Kaverin kanssa kävellessä tulee parannettua maailmaa tai ainakin omaa mieltä. 




Kasvohoito, BD Room


Sain siskoltani joululahjaksi lahjakortin kasvohoitoon. Viime viikolla kävin kasvohoidossa, jonka kosmetologi siskoni teki. BD Roomilla on otettu koronarajoitukset hyvin huomioon ja olin hoitolan ainoa asiakas. Ihanan rentouttavaa. Kotiin lähdin pää pökerryksissä rentoutumisesta, mutta kasvot skarppina. Sain nimittäin samalla kestovärin kulmiin ja ripsiin.

 



Elossa 24, Yle Areena 


Viime viikon vapaapäivinä katsoin kaikki jaksot uusimmalta Elossa 24 tuotantokaudelta. En ole katsonut aiempia tuotantokausia. Nyt kiinnostuin ohjelmasta, koska tiesin ohjelmaa varten kuvatun myös Lahdessa. Sarjahan oli ihan mahtava! Jaksot olivat mielenkiintoisia ja koskettavia. Terveydenhuollossa työskentelee ihan huippu tyyppejä mielenkiintoisissa ja haastavissa tilanteissa. 


Kukkakimppu, Kukkapii


Aina välillä ostan kukkia kukkakaupasta. Viime perjantaina ostin kimpun piristykseksi vaikka vapaan viikonlopun sijaan minulla alkoikin seitsemän päivän työputki. En tiennyt etukäteen mitä haluan ja kukkakaupassa minua kiinnosti eniten koronan näköinen oranssi kukka, jonka nimen unohdin samalla kun se minulle kerrottiin. Kukkakimpusta on muuten vaikea ottaa edustavaa kuvaa. 




Hanna Brotherus, Ainoa kotini


Rehellinen ja avoin esikoisromaani lapsuudesta, perheestä, parisuhteista, äitiydestä ja elämästä. Rakastan autofiktiota ja tämä oli hyvin kirjoitettua ja ajatuksia herättävää kuunneltavaa. Hanna Brotherus lukee itse oman kirjansa. 50-vuotiaalla neljän lapsen äidillä on jo paljon elämänkokemusta. Koin samaistuvani monta kertaa kirjan aikana. 





Mitkä asiat ovat ilahduttaneet ja inspiroineet sinua viime aikoina? 


lauantai 10. huhtikuuta 2021

Toinen koronakevät

Viime vuonna tähän aikaan mies teki etätöitä,  perheemme kolme koululaista oli etäkoulussa, eskarilainen oli kotona ja minulla oli kaksi hoitolasta. Hoitolasten ja eskarilaisen kanssa ulkoilimme lähes joka päivä metsässä. Viikonloppuisin kävimme koko perheen kanssa metsäretkillä. Minä kävin yleensä kerran viikossa ruokakaupassa. Minä olin päättänyt lopettaa työni perhepäivähoitajana kesän jälkeen. Taisimme ajatella, että korona on ohi jouluun mennessä. 




Vuotta myöhemmin

Mieheni tekee edelleen etätöitä. Pojat ovat olleet viimeiset neljä viikkoa etäkoulussa. Ensi maanantaista alkaen heillä alkaa hybridimalli eli etäopetuksen ja lähiopetuksen yhdistelmä. Heidän koulussaan se tarkoittaa sitä, että 7- ja 8-luokkalaiset ovat eri aikaan koulussa. Ensi viikolla 7-luokkalaiset ovat koulussa maanantaista keskiviikkoon ja etänä loppuviikon. 8-luokkalaiset taas ovat etänä alkuviikon ja koulussa loppuviikon. Vanhemman pojan salibandytreenit ovat olleet tauolla helmikuusta lähtien. Nuorempi poika käy muutaman kerran viikossa koristreeneissä, jotka järjestetään koronarajoitusten takia ulkona. Tytöt ovat voineet käydä koulussa normaalisti. Vanhempi tyttö pelaa jalkapalloa ja nuorempi käy kuvataidekoulussa. Heidän harrastuksensa järjestetään normaalisti. 

Minä lopetin työni perhepäivähoitajana viime heinäkuussa. Elokuun puolessa välissä aloitin koronanäytteenotossa ja minun oli tarkoitus olla siellä töissä viime vuoden loppuun. Työni koronanäytteenotossa jatkuu edelleen. Vapaa-ajalla lenkkeilen ja kuuntelen äänikirjoja. Blogia kirjoitan nykyään harvemmin kuin viime vuonna, mutta instagramissa olen aktiivinen. Tilini instassa ovat minnakil ja kirjoihin keskittyvä minnankirjahylly. En ole juurikaan neulonut sitten viime kevään. Kesällä aloitetut villasukat ovat edelleen kesken. 

Perheen yhteiset metsäretket ovat jääneet vähemmälle. Retkeilemme yhdessä vain kerran kuussa. 




Jos vuosi sitten ajattelin koronatilanteen helpottuvan vuoden loppuun mennessä, niin nyt en ajattele mitään. Emme ole varanneet matkoja tai tehneet mitään suunnitelmia. Päivä kerrallaan. Minulla on kyllä passi voimassa ja rokotukset otettu. Tällä hetkellä odotan oikeastaan rajoitusten vähenemistä, suppailukauden alkamista ja sukulaisten tapaamista. 




Aurinkoista viikonloppua! 


lauantai 3. huhtikuuta 2021

Maaliskuun kirjasuosituksia

Maaliskuussa luin yhden kirjan ja kuuntelin 8 äänikirjaa. Mukana oli muutama suomalainen dekkari, joiden tapahtumat sijoittuivat Hollolaan ja Lahteen.  Muutama kevyempi kirja, jotka kuuntelin helpottamaan talviloman peruuntumisen aiheuttamaa ärsytystä. Yksi selfhelp, joka ei ärsyttänytkään, vaan viihdytti. Kuuntelin myös yhdeksästä novellista koostuvan esikoisteoksen, joka herätti tunteita ja ajatuksia. Kuukauden suosikkini oli Saara Turusen Järjettömiä asioita. 




Mari Frisk, Neliöjuuri 


Kirja siitä miten kaksi pariskuntaa päätyvät hankkimaan yhteisen lapsen. Hauskaa ja viihdyttävää kuunneltavaa. Sopi hyvin lomakirjaksi. Lopussa luulin, että uniajastin katkaisi kirjan kuuntelun, niin yllättäen kirja loppui. Kirjan loppu kuulosti siltä, että jatkoa voisi olla tulossa.


Jenny Colgan, Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita 


Peruuntuneet lomasuunnitelmat ja miehen kokonaan peruuntunut loma vaati kepeää kuunneltavaa. Jenny Colganin Auringonsäteitä ja vuorovedenvaiheita sopi loistavasti mielentilaani. Kirja on jatko-osa Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua kirjalle. 


Emma Rous, Täydelliset vieraat 


Facebookista löytyvän Olgan kirjakerhon ensimmäinen kirja oli Täydelliset vieraat. Kirja ei kuulostanut erityisen kiinnostavalta, mutta yhtenä iltana annoin kirjalle mahdollisuuden. Kuuntelin puolet kirjasta illalla ja loput seuraavana aamuna. Viihdyttävä ja nopeasti kuunneltava kirja, jossa on 2-3 aikatasoa. Mysteeri, joka selvisi oikeastaan vasta lopussa. 


Lotta Backlund, Sano kyllä! - Miten saada reippaudella suhteetonta etua työelämässä ja muussakin elämässä 


Selfhelp ei yleensä ole ollenkaan mun juttu. Backlundin kirja ei ärsyttänyt minua normaalin selfhelpin tavoin, vaan otin tämän enemmänkin jutusteluna kaverin kanssa. Backlund sopi hyvin lukemaan oman kirjansa. Sopivan tsemppaava kirja elämäntilanteisiin, jotka eivät ole liian haastavia ja rankkoja. 


Karo Hämäläinen, Yksin 


Nappasin kirjaston palautushyllystä Karo Hämäläisen kirjan Paavo Nurmesta. En oikeastaan tiennyt Nurmesta muuta kuin nimen ja patsaan. Mikään mukava heppu Nurmi ei ollut, mutta ei kai huippu-urheilijoista sellaista voi olettaakkaan. Kuukauden ainoa kirja, joka ei ollut äänikirja.


Eija Piekkari, Sivuaskel 


Kirja jatkaa lahtelaisen rikosylikonstaapeli Kristiina Elon tarinaa. Hollolassa asuvan Krissen lähipiirissä tapahtuu kaksi murhaa. Murhien lisäksi Krisse selvittelee myös yksityiselämänsä sotkuja. Kirja ei ollut liian pelottava kuunneltavaksi illalla ennen nukahtamista. Kiinnostavaa oli, että tapahtumat sijoittuivat Hollolaan ja Lahteen. 


Eija Piekkari, Pako portin alta 


Piekkarin kolmas dekkari lahtelaisesta rikosylikonstaapeli Kristiina Elosta. Tämä kirja oli jo sujuvampaa kuunneltavaa kuin kaksi edeltäjäänsä. Kirjassa viehättää tutut tapahtumapaikat. Ärsyttävää on karikatyyriset henkilöhahmot. 


Saara Turunen, Järjettömiä asioita 


Nuori dramaturgiopiskelija lähtee vaihtoon Barcelonaan ja tapaa katalonialaisen miehen, johon rakastuu. Seuraa vuosien etäsuhde kahden maan välillä. Kirja oli kiehtova ja päähenkilön elämänvalinnat mielenkiintoisia. Oli ihana päästä kirjan mukana Barcelonaan ja Berliiniin sekä etenkin päähenkilön pään sisään. Kuuntelin Krista Kososen lukeman äänikirjan kahdessa päivässä. Olen tykännyt paljon myös Turusen aiemmista kirjoista Rakkaudenhirviö ja Sivuhenkilö, jotka kuuntelin viime vuonna. Autofiktio kiinnostaa ja viehättää minua.


Elina Viinamäki, Vaimoni - ja muita henkilökohtaisia tarinoita


Kuuntelin äänikirjana tämän yhdeksän lyhyehköä novellia sisältävän esikoisteoksen. Odotin jotain hauskaa ja hulvatonta, koska lukijana oli Pirjo Heikkilä. Tunnelma novelleissa oli ahdistava ja omituinen. Kirjan henkilöt olivat ärsyttäviä ja ikäviä ihmisiä. Toisaalta tunnistin henkilöissä samoja ominaisuuksia kuin itsessäni. Tunteita ja ajatuksia herättävä kirja. Tästä olisi mielenkiintoista keskustella lukupiirissä. 


Aiemmin tänä vuonna olen kirjoittanut blogiin lukemistani kirjoista: 

Helmikuun kirjat

Tammikuun kirjat


Instagramista löytyy lukemani kirjat tililtä Minnankirjahylly 


Minkä kirjan sinä olet lukenut viimeksi?

Oliko tuttuja kirjoja näiden minun lukemieni joukossa? 

maanantai 29. maaliskuuta 2021

Palmusunnuntai noitana


Virvon varvon koronan hiiteen, jengin koolle vaik aamu viiteen,

Virvon varvon reissut, matkat, raflat auki pöytiin safkat.

Virvon varvon klubit, keikat, teatterin penkit, yksiin juhliin vaarit ja veikat!

Virvon varvon muksut kouluun, täydet junat Turkuun ja Ouluun.

Virvon varvon paremmat ajat, maailman vapaan, avoimet rajat,

Rokote sulle, piikki myös mulle!   



En tiedä tuon yllä olevan virvontarunon alkuperää. Tuttavani jakoi sen instagramtilini kommenteissa, kun julkaisin kuvan itsestäni "noitana". Tänä vuonna palmusunnuntai meni näytetikkua heilutellessa, kun tein 12 tunnin työvuoron. Vielä olisi pari aamuvuoroa ennen pääsiäisvapaita. 

Meillä lapset jättivät tänä(kin) vuonna virpomisen väliin. Muutama tuttu lapsi oli käynyt meillä virpomassa. Olivat kysyneet etukäteen, että saako tulla virpomaan. 





Mukavaa uutta viikkoa! 



 

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Toiset koronasynttärit

11 vuotta sitten perheeseemme syntyi kolmas lapsi. Isoveljet olivat 4 v 1kk ja 2v 6kk vanhoja. Emme tienneet vauvan sukupuolta etukäteen. Tyttö syntyi maaliskuisena sunnuntaina 13 päivää lasketun ajan jälkeen. Sairaalassa oli RS-viruksen vuoksi vierailukielto, mutta isä ja sisarukset saivat tulla osastolle. Alla olevassa kuvassa on sisarusten ensikohtaaminen. Minä sain suostuteltua lapset lavastamaan vanhan kuvan uudestaan. Perheen nuorin oli harmissaan, kun hän ei ole kuvassa. Kuva on otettu yli kolme vuotta ennen kuopuksen syntymää. Veikkaan, että viimeistään ensi kesänä meillä kuvataan vanhoja kuvia uudestaan kuopuksen 8-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. 




 
Aloitimme tänä vuonna perheessämme perinteen käydä ravintolassa syömässä syntymäpäivän kunniaksi. Synttärisankari saa valita ravintolan. Esikoisen synttäreitä ehdimme ravintolassa juhlistaa. 11-vuotiaan syntymäpäivänä ravintolat olivat kiinni. Synttärisankari toivoi mäkkiruokaa, joten haimme sitä kotiin. Kakun leivoimme itse. Jo perinteeksi on muodostunut leipoa kolmannen lapsen synttäreillä vadelma-sitruunakakku, jossa täytteenä on vadelmista, vispikermasta, sitruunatuorejuustosta ja vaniljakreemijauheesta tehty mössö.



Lahjaksi 11-vuotias toivoi Harry Potter tietopeliä ja led-valoja omaan huoneeseensa. Potter peli on jo hänelle annettu ja sitä on pelattu  lähes koko perheen voimin. Mies ei ole lukenut Pottereita eikä nähnyt leffoja, mutta hän on päässyt pelaamaan kuopuksen joukkueessa. 

Meillä oli suunnitteilla viime kevääksi 10-vuotisjuhlat, jotka jäivät pitämättä koronarajoitusten takia. Olin ostanut koristeitakin valmiiksi edellisenä syksynä Espanjasta. 11-vuotisjuhlatkin jäivät väliin. Toivottavasti ensi vuonna voimme juhlat järjestää! 





keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Miten kaikin tavoin hiihtoloma voi mennä pieleen?

Neljällä lapsellamme oli viikon hiihtoloma koulusta. Minä sain heidän lomaviikolleen kuusi vapaapäivää käyttämällä työaikapankkiin kertyneitä tunteja. Miehen oli tarkoitus myös lomailla. Loman lähetessä miehen lomapäivät vähenivät. Töissä oli liian kiireistä. Lopulta mies ei voinut pitää yhtään lomapäivää. Päinvastoin hänellä oli pitkiä työpäiviä lasten lomaviikon alussa. Lopulta meillä oli yksi yhteinen koko perheen vapaapäivä hiihtoloman aikana, lomaviikon ensimmäinen sunnuntai. 



Meillä oli haaveissa matkustaa Keski-Suomeen äitini ja hänen miehensä luokse, jos vain koronatilanne sen sallii. Ei sallinut. Koronatilanne huononi juuri ennen lomia, eikä ollut suositeltavaa matkustaa. Niinpä reissu peruttiin yhteisellä päätöksellä. 

Olin haaveillut retkiluistelusta lomalla, mutta plussakeli vesitti luisteluhaaveet röpelöittämällä jään. 




Mitä me sitten teimme lomalla? 


Vaihdoimme tyttöjen huoneita. Kuopus sai vaihdossa isomman huoneen ja enemmän leikkitilaa. Tällainen siivoaminen ja järjestely oli minulle uudenlainen lomakokemus. Yleensä en halua käyttää lomaani siivoamiseen. 

Minä kävin kolme kertaa hiihtämässä. Viimeinen kerta jäi erityisesti mieleen, sillä suksivalinta ei osunut kohdalleen. Sukset eivät pitäneet yhtään. Tasatyönnöin eteneminen oli raskasta ja välillä yritin luisteluhiihtoa, joka ei oikein ole minun juttu. Ainakaan perinteisen tyylin 
suksilla ja monoilla.




Kohokohtia tällä lomalla oli illalla television katselu ja herkkujen syöminen. 10-vuotiaan kanssa teimme yhdessä donitseja ja vohveleita. Televisiosta katselimme muun muassa Putousta, Master Chefiä, Myyrää, Kuutamolla-sarjaa ja Sukuni tarinaa. Yle Areenasta katsoin Unelmaa Lapista. Miehen kanssa aloimme seuraamaan Maajusseja maailmalla. Luin myös kirjoja ja kuuntelin äänikirjoja. 



Kävimme Heinolassa katsomassa valotaidetta. Alexander Reichsteinin He olivat täällä -valonäytelmän 1800-luvun hahmot olivat esillä hiihtolomaviikolla Heinolan Rantapuistossa. Mieskin ehti töiltään meidän mukaan Heinolaan. Hänen jääkiekossa katkenneiden hampaiden tilalle tehdyt tekohampaat värjäytyivät erikoisen värisiksi ultraviolettivalossa. 



Jos tämä blogipostaus kuulostaa rasittavalta valitukselta, niin tämä ei ole mitään siihen verrattuna, mitä perheeni on saanut kuulla viime aikoina. 

Onneksi kiukutteluni ja synkät ajatukseni pilasit vain lähinnä oman lomatunnelmani. Nyt kun katselen jälkeenpäin lomaviikon kuvia kännykästä, niin viikko ei näytä ollenkaan niin pahalta. Olihan meillä paljon mukavia hetkiä. Moni kaveri ja somekaveri tuntui lomailevan Lapissa hiihtolomalla. Heidän kuvien katsomista somessa oli pakko vältellä. Olin liian kateellinen. 




Mukavaa viikkoa!  


maanantai 1. maaliskuuta 2021

Helmikuu 2021

Helmikuussa


- Osallistuin Juomavinkin kuohuviinitastingiin facebookissa
- Meillä oli 16. hääpäivä
- Esikoinen täytti 15 vuotta
- Kävin hiihtämässä useamman kerran
- Vietimme päivän ulkoillen ystäväperheen kanssa Hartolassa
- Talvilomareissu Keski-Suomeen peruttiin koronan takia
- Mies perui lomapäivänsä töiden takia
- Kuuntelin 5 äänikirjaa ja luin 3 kirjaa
- Katsoin Yle Areenasta Unelma Lapista dokumenttisarjan, joka oli aivan ihana! 
- Netflixistä katsoin Bridgestonea, enkä ymmärrä miksi sarjaa hehkutetaan niin paljon
 




Helmikuun kirjat 


Helmikuussa kuuntelin 5 äänikirjaa ja luin 3 kirjaa. Kirjoista kolme oli dekkaria. Minähän en ole lukenut oikeastaan koskaan dekkareita. Olen kokenut ne liian pelottaviksi ja ahdistaviksi. Viime syksyn jälkeen olen lukenut jo viisi dekkaria. J.K. Rowlingin Ikkabogin luin ääneen kuopukselle. Oli ihanaa lukea pitkästä aikaa lapselle. Samalla meille syntyi hyviä keskusteluita kirjasta ja vähän muustakin. 





Oyinkan Braithwaite, Sisareni sarjamurhaaja

Nigerialaisen Braithwaiten esikoiskirja Sisareni, sarjamurhaaja oli viihdyttävä ja nopeasti luettava kirja. Virkistävän erilainen dekkari. 


J.K. Rowling, Ikkabog 
 
Pitkästä aikaa luin ääneen lapsille. Jo pidempään olen ulkoistanut lukemisen äänikirjasovelluksille. Yhdessä vietetty aika kirjaa lukien ja luetusta keskustellen oli niin ihanaa, että aloitan kohta jonkin toisenkin kirjan lukemisen lapsille. Rowling on keksinyt Ikkabog tarinan jo 10 vuotta sitten, mutta korona sai hänet julkaisemaan kirjan. Alkuun kirja oli luettavissa netissä ja lapset saivat osallistua kilpailuun, jossa piirrettiin kuvituksia kirjaan. Suomenkielisessä Ikkabogissa on suomalaisten lasten piirroksia.  


Anni Kytömäki, Margarita 
 
En oikein tiedä, mitä sanoisin Anni Kytömäen Finlandia-palkinnon vuonna 2020 voittaneesta Margaritasta. Olen vaikuttunut! Kirja oli runsas ja monipuolinen. Opin uutta muun muassa simpukoista ja poliosta. 


Anna-Leena Härkönen, Olis niin kiva ja muita kirjoituksia 

Kuuntelin Härkösen Olis niin kivan kepeänä välipalana. Ja kivahan kirja olikin. Viihdyttävää, helppoa ja ajatuksiakin herättävää kuunneltavaa yhdeltä nuoruuden ajan lempikirjailijaltani. 


Elina Backman, Kun kuningas kuolee

Esikoisdekkari, jonka tapahtumat sijoittuvat Hartolaan. Olen viettänyt lapsena ja nuorena paljon aikaa Hartolassa isovanhempieni luona. Olikin kiinnostavaa, että kirjan tapahtumat sijoittuivat tuttuihin paikkoihin. 17 tuntia äänikirjaa tuntui etukäteen pitkältä, mutta henkilöt ja tapahtumat tempaisivat mukaansa. Syyllinenkin selvisi vasta lopussa.  


Eija Piekkari, Haamupari 

Jo toinen kirja peräkkäin, jossa liikutaan Päijät-Hämeessä ja tutuissa paikoissa. Olen näköjään huomioinut nämä koronasuositukset myös lukemissani kirjoissa. En juuri poistu omasta maakunnasta edes kirjojen välityksellä. Dekkari on ensimmäinen osa sarjaa, joka kertoo lahtelaisesta kansantanssia harrastavasta poliisista, Kristiina Elosta. Viikonlopun harjoitusleiri päättyy ikävästi, kun yksi tanssijoista kuolee väkivallan uhrina.  


Katriina Huttunen, Surun istukka 

Surun istukka on Katriina Huttusen omaelämäkerrallinen esikoisromaani, jossa hän kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan tyttärensä itsemurhan jälkeen. Kirja kuvaa katkelmien omaisesti äidin tunteita ja tekemisiä noin kaksi vuotta itsemurhan jälkeen. Kirjassa vieraillaan usein hautausmaalla ja kuvaillaan läheisten suhtautumista kuolemaan ja surevaan äitiin.  


Lena Andersson, Omavaltaista menettelyä - Romaani rakkaudesta 

Ajattelin tämän kirjan olevan kevyt hömppäinen välipala. Kirja oli lyhyt, mutta erilainen romaani rakkaudesta kuin etukäteen luulin. Kirjan päähenkilö Ester rakastuu vanhempaan taitelijaan. Jättää entisen miehensä ja on sekopäisen rakastunut mieheen, jolta ei vastarakkautta saa. Päähenkilön ajatukset ja toiminta ärsytti, ehkä siksi että olen joskus itsekin ollut yhtä typerästi ihastunut.  



Hei hei helmikuu! 

Tervetuloa maaliskuu! 

Instagram