maanantai 1. maaliskuuta 2021
Helmikuu 2021
Helmikuussa
Helmikuun kirjat
sunnuntai 28. helmikuuta 2021
15 vuotta äitinä
Viikko sitten esikoisemme täytti 15 vuotta. Koronatilanteen takia juhlimme vain oman perheen kesken. Aamulla onnittelimme poikaa. Hän sai lahjaksi television. Lisäksi meillä oli pikkusiskon tekemä kortti ja heliumilmapallot numeroilla 1 ja 5.
Päivällä kävimme oman perheen kesken syömässä ravintola Santa Fessä. Poika yllätettiin lopuksi vielä suklaakakulla, joka tuotiin pöytään sädetikku sädehtien.
Isommat juhlat jäivät nyt väliin. Haaveilen, että pääsemme kesällä juhlimaan pojan rippijuhlia hieman isommalla joukolla.
Olen aiemmin kirjoittanut esikoisemme syntymästä ja ensimmäisistä vuosista 6 vuotta sitten.
lauantai 6. helmikuuta 2021
Tammikuu 2021
Tammikuussa
Tammikuun kirjat
Luin kaksi kirjaa ja kuuntelin kuusi äänikirjaa.
Matt Haig, Keskiyön kirjasto
Nora on 34-vuotias yksinäinen, sinkku, joka saa potkut töistä. Hänen kissansa löytyy kuolleena kadulta. Norasta tuntuu, ettei hänellä ole mitään syytä elää. Hän päätyy Keskiyön kirjastoon, joka sijaitsee elämän ja kuoleman välissä. Siellä Nora voi kokeilla kaikkia niitä elämiä, jotka hän olisi voinut elää jos olisi valinnut toisin. Keskiyön kirjasto oli koskettava ja ajatuksia herättävä. Tykkäsin!
Anita Korhonen, Kirjeitä Tiinalle
Kirjaston palautushyllystä nappasin mukaani Korhosen kirjan, joka koostuu nimensä mukaan äidin kirjeistä tyttärelleen Tiinalle. Ensimmäinen kirje on huhtikuulta 1987, jolloin äiti kirjoittaa tyttärelleen vieroitushoitoon. Kirjan viimeinen kirje on tammikuulta 2004. Kirjassa seurataan äidin kirjeiden kautta tyttären vuosikymmeniä kestänyttä huumeidenkäyttöä. Googlaamalla selvisi, että Korhonen on kirjoittanut tämän jälkeen tästä aiheesta kaksi muutakin kirjaa. Kirjasta on ehkä vertaistueksi huumeita käyttävien vanhemmille. Itse luin tämän mielenkiinnosta. Toivottavasti ei tarvitse tutustua lähemmin huumeisiin.
Vera Miettinen, Eerika
Kirja, jonka kuuntelin lähes yhdellä istumalla. Tätä ei vain voinut keskeyttää. Karmea tositarina, joka sai minut tuntemaan avuttomuutta. Silloin kun Eerikan tapauksesta uutisoitiin lehdissä, en pystynyt edes lukemaan uutisia aiheesta.
Miika Viljakainen, Myrkkyhoitaja - sarjamurhaajan tarina
Aino Nykopp on Suomen ainoa tiedetty naispuolinen sarjamurhaaja. Hoitoalalla työskennelleen Nykoppin teot alkoivat paljastua vuonna 2009, kun sairaalaan tuotu vanhus väitti kotihoitajan laittaneen myrkkyä hänen jogurttiinsa. Useilla eri työnantajilla hoitajana työskennellyt Nykopp kiisti tehneensä mitään rikollista, mutta tutkinnan edetessä uhreja löytyi lisää. Monen yliannostuksen saaneen vanhuksen kuolemaa oli pidetty luonnollisena ja näin Nykopp oli saanut jatkaa rikoksiaan useamman vuoden ajan. Rikostoimittaja Miika Viljakainen kertoo myrkkyhoitajan tapauksen true crime -äänikirjassa
Eveliina Talvitie, Vanha nainen tanssii
Talvitie haastattelee kirjassaan 11 naista, jotka kertovat miltä ikääntyminen tuntuu. Kirjan naiset ovat iältään 50-80. Nämä naiset ovat Ann Selin, Anu Sinisalo, Ervi Sirén, Katariina Souri, Laila Snellman, Leena Pasanen, Marketta Mattila, Pirkko Arstila, Pirkko Lahti, Raisa Rauhamaa ja Seela Sella. Upeita naisia ja voimaannuttavaa luettavaa!
Anne Cathrine Bomann, Agathe
71-vuotias eläkkeeseen päiviä laskeva psykiatri ottaa vastentahtoisesti vielä yhden uuden potilaan. Kovia kokenut saksalaisnainen Agathe lepyttää kireän lääkärin ja saa hänet pohtimaan elämäänsä uudesta näkökulmasta. Vähäeleinen ja lyhyt kirja paljastaa lukijalle lisää psykiatrista ja Agathesta kirjan edetessä.
Agnès Martin-Lugand, Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Olin ajatellut kuunnella jotain kevyttä rankempien kirjojen jälkeen. Nyt meni liian kevyeksi hötöksi. En oikein ymmärrä, miksi edes kuuntelin tämän loppuun. Ehkä tämä auttoi iltaisin nukahtamaan. Pariisissa sijaitsevan kirjakahvilan Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia omistaja Diane ei ole käynyt kahvilassaan ainakaan vuoteen. Ei enää sen jälkeen, kun hänen miehensä ja tyttärensä kuolivat. Diane päättää jättää entisen elämänsä ja muuttaa Irlantiin. Maahan, jota hänen aviomiehensä rakasti. Pieni kylä ottaa Dianen ystävällisesti vastaan. Lukuunottamatta naapurimökissä asuvaa Edvardia. Kirjan nimi hämää, kirjassa ei olla onnellisia eikä juoda kahvia.
Eeva Vekki ja Risto K. Järvinen, Päiväkirjaklubi
Myötähäpeän ja nostalgian sekainen matka muistoihin. Kirjassa entiset teinit eri vuosikymmeniltä paljastavat päiväkirjansa. Kirjan lopussa on runoja sekä muutama kouluaine. Paikoitellen hieman tylsää ja samaa toistavaa luettavaa. Välillä nauroin vedet silmissä. Onneksi en enää ole teini. Meillä asuu kaksi teiniä ja kaksi tulevaa teiniä. Osaisinpa olla heille oikeanlainen äiti.
Tammikuun blogipostaukset
keskiviikko 27. tammikuuta 2021
Mä joka päivä töitä teen - viime viikon kuulumiset
Viime viikolla Lahdessa oli Salpausselän kisat. Koronan takia kisat järjestettiin ilman yleisöä ja kaikilta kisoihin tulevilta vaadittiin negatiivinen tulos koronatestistä. Mehiläinen järjesti kilpailijoiden, muiden joukkueenjäsenten, kisojen järjestäjien sekä vapaaehtoisten testaamisen. Minä olin keikkalaisena Mehiläisellä ottamassa testejä sekä tekemässä testejä. Omien töiden ja Mehiläisen töiden takia minulle tuli lähes 58 työtuntia viime viikolle. En paljon ehtinyt kotoa olla.
Mukavaa tammikuun viimeistä viikkoa!
maanantai 18. tammikuuta 2021
Miten kävikään uuden vuoden lupausten kanssa?
Minä en tehnyt viime vuodelle varsinaisia uuden vuoden lupauksia. Yleensä minulla on ollut tapana rikkoa kaikki uuden vuoden lupaukset heti vuoden alussa. Tein kuitenkin viisi tavoitetta vuodelle 2020. Ne olivat ruokahävikin vähentäminen, liikunnan lisääminen, 80 kirjan lukeminen tai kuunteleminen, ilon ja luovuuden lisääminen sekä uusi työ. Miten minulle kävikään näiden tavoitteiden kanssa?
1. Ruokahävikkiä olemme pystyneet hieman vähentämään. Mies on ollut ruokahävikin vähentämisessä tärkeässä asemassa. Hän on tehnyt etätöitä maaliskuusta alkaen ja syönyt lounaaksi usein edellisen päivän ruokia eli ruokahävikkiä ei päässyt syntymään niin paljon kuin aiempina vuosina. Mies on hyvä loihtimaan jämistä erilaisia annoksia yhdistelemällä ja maustamalla ruokia. Kun minä vain lämmittäisin ruuan mikrossa, niin mies ottaa esiin paistinpannun ja mausteet. Esimerkiksi pannulla lämmitetty ja maustettu riisi on todella hyvää. Toki meillä olisi vieläkin parantamisen varaa ruokahävikin vähentämisen suhteen. Ruokien etukäteen suunnitteluakin pitäisi lisätä.
2. Liikunnan lisääminen onnistui ainakin työmatkaliikunnan osalta. Aloitin elokuussa uuden työn ja pyöräilin työmatkat joulukuuhun saakka. Nyt olen kävellyt työmatkat. Vuosi sitten sain joululahjaksi 10 kerran salikortin. Sitä en käyttänyt kertaakaan. Eiköhän tuo kortti ole jo vanhentunut. Kesällä innostuin suppailemisesta. Vuoden aikana kävin monet kerrat kävelylenkillä ystäväni ja hänen koiransa kanssa. Eli mitään huimaa liikunnan lisäämistä ei tapahtunut, mutta ainakaan en vähentänyt liikkumista.
3. 80 kirjaa jäi saavuttamatta. Vuonna 2019 luin ja kuuntelin yhteensä 86 kirjaa. Viime vuonna luku oli 71 eli jäin 9 kirjan päähän tavoitteestani. Tälle vuodelle en aio asettaa päätavoitteeksi lukemisessa mitään tiettyä lukumäärää. Haluan lukea ja kuunnella viihdyttäviä, mielenkiintoisia, yllättäviä ja erilaisia kirjoja. Ehkä keksin vuoden aikana jonkin tietyn lukutavoitteen tai sitten en.
Minun on vaikea laittaa lukemiani kirjoja paremmuusjärjestykseen. Eri päivinä ja eri tilanteissa viihdyn erilaisten kirjojen parissa. Kaikki viime vuonna lukemani kirjat löytyvät Vuoden 2020 kirjat-postauksesta. Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos kirjavinkit kiinnostaa.
4. Yhtenä tavoitteenani oli Ilon ja luovuuden lisääminen. Elämämme on ollut aikataulutettua ja kiireistä. Töiden jälkeen ohjelmassa on ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä ja lasten kuskausta treeneihin. Pakollinen pysähtyminen tuli keväällä koronarajoitusten astuessa voimaan ja lasten harrastusten jäätyä tauolle. Vietimme enemmän aikaa perheen kanssa. Kävimme joka viikko yhdessä metsäretkellä. Oli enemmän aikaa pysähtyä, vaikka toki lasten etäopiskelu toi omat haasteensa. Kun harrastukset taas jatkuivat tauon jälkeen olen ollut tarkempi omasta ajastani. En enää peru automaattisesti omia menojani kuljettaakseni lapsia, vaan yritän järjestää heidän treenikuljetuksensa muulla tavoin. Kun aikatauluissa on väljyyttä, jää mahdollisuus ilolle ja luovuudelle. Minulle mieleistä luovaa tekemistä on kännykkäkuvaus, bullet journal ja neulominen.
5. Minulla on ollut Uusi työ suunnitelmissani jo pidemmän aikaa. Olin päättänyt lopettaa työni perhepäivähoitajana kesällä 2020. Siitä, mitä uusi työ voisi olla, minulla ei ollut minkäänlaista ajatusta. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, mutta olen ollut 10 vuotta pois hoitotyöstä. Lopetettuani perhepäivähoitajana ehdin olla vain pari viikkoa ilman töitä ennen kuin aloitin nykyisessä työssäni koronanäytteenotossa. Tämä väliaikainen työ sopii minulle hyvin juuri nyt, koska en vieläkään tiedä missä haluaisin olla töissä.
Vuodelle 2021 en ole tehnyt lupauksia tai tavoitteita. Olen ajatellut, että voisin tehdä unelmakartan tälle vuodelle, mutta vielä en ole sitä tehnyt. Ainakin minun pitäisi löytää uusi työ. Toiveissa on, että tämä koronanäytteiden ottaminen tässä mittakaavassa loppuisi.
Miten teillä kävi tavoitteiden ja uuden vuoden lupausten kanssa vuonna 2020?
Onko teillä tavoitteita vuodelle 2021?
keskiviikko 13. tammikuuta 2021
Vuoden ensimmäiset kuulumiset - kirjoja, sarjoja ja hiihtoa
Olen miettinyt, että jatkaisinko parin edellisen vuoden tapaan viikkoraporttien kirjoittamista blogiin. Asiaa miettiessä onkin vierähtänyt jo muutama viikko tammikuuta. Vieläkään en tiedä jatkanko viikkopostauksia vai en. Niiden hyvä puoli on se, että blogia tulee päivitettyä säännöllisesti. Olen huomannut, että pidemmän kirjoitustauon jälkeen on korkeampi kynnys kirjoittaa ja julkaista blogipostaus. Toisaalta olen miettinyt, että onko viikkopostauksista mitään iloa tai hyötyä lukijoille.
Tammikuussa tapahtunutta
Kirjasuosituksia
